Outi Mikkola, 28, on jo monella tavalla yhteiskunnallisen vaikuttamisen konkari: hän on toiminut Demarinuorten liittohallituksessa ja Tampereen Demarinuorten puheenjohtajana, ollut kuntavaaliehdokkaana ja viimeisimpänä tullut valituksi Tampereen Kirkkovaltuustoon sekä Messukylän seurakunnan seurakuntaneuvostoon. Ammatiltaan hän on yhteisöpedagogi ja opiskelee parhaillaan YAMK-tutkintoa yhteisöpedagogiikasta.
Seurakuntavaalien jälkeen Mikkola valittiin Tampereen Kirkkodemareiden puheenjohtajaksi. Nuori puheenjohtaja on jo ottanut uudenlaisia edistysaskeleita tuoreessa työssään: hän pyrkii saavutettavuuteen ja avoimuuteen tiedonsaannissa.
– Perustin ensimmäisenä ryhmällemme verkkokansion, johon tulemme kokoamaan kaikki pöytäkirjamme, päätöksemme ja tietomme. Kaikkien edellisten kausien materiaali on olemassa ainoastaan arkistoituina paperiversioina. Varmasti saisin käsiini nämä tiedot halutessani, mutta tietojen löytyminen järjestettynä yhdestä paikasta lisää avoimuutta ja saavutettavuutta, Mikkola perustelee.
– Nyt voimme esimerkiksi neljän vuoden kuluttua tarkistaa todella helposti missä tahansa, mitä kokouksissa on päätetty.
Arkistokaappeihin lukituista paperipinoista tämä ei toki onnistuisi. Myös ryhmän kaikki tähänastiset tapaamiset on järjestetty etäkokouksina.
– Pyrimme siirtymään nykyaikaan ja digiaikaan, Mikkola visioi.
– Ehkä tämä kertoo minusta ihmisenä: haluan lähteä heti kehittämään toimintatapoja ja miettiä, voisiko asioita tehdä hieman toisella tavalla.
Kirkkovaltuustossa ja seurakuntaneuvostossa tehdään merkittäviä arvovalintoja
Kirkkovaltuusto päättää seurakuntayhtymän keskeisistä asioista: esimerkiksi laatii toimintasuunnitelman ja talousarvion, päättää veroprosentin ja sen, mihin kirkon rahoja suunnataan ja ketkä toimivat tietyissä tärkeissä seurakunnan tehtävissä. Seurakuntaneuvosto puolestaan päättää oman seurakuntansa varojen käytöstä, laatii lausuntoja kirkkovaltuustolle ja johtaa seurakuntansa toimintaa.
Rahojen käyttö on merkittävä arvovalinta.
– Monet kulut ja menot ovat tällä hetkellä todella kovia kaikille ihmisille, mutta erityisesti vähäosaisille. Mikä kirkon rooli tässä on? Autammeko läpi kriiseistä vai olemmeko vain hiljaa ja hyväksymme? Mikkola pohtii.
Seurakunnat kykenevät auttamaan taloudellisissa kriiseissä esimerkiksi diakoniatyön ja ruokajakelujen sekä yhteisruokailujen muodossa.
– Taloudellisen kriisin lisäksi ilmastonmuutos on todella iso kysymys. Paljonko pystymme esimerkiksi tarjottavan ja jaettavan ruoan kautta vaikuttamaan kirkon hiilijalanjälkeen ja miten? Ruokaa jaetaan kuitenkin todella suuria määriä.
Mikkola on ajatellut myös nuoria aikuisia, jotka jäävät usein seurakuntaelämän tarjoamien menojen ulkopuolelle.
– Lapsille järjestetään esimerkiksi loppuunmyytäviä leirejä sekä erilaisia kerhoja eri seurakunnissa. Vanhemmalle väestölle on esimerkiksi kahvitapaamisia ja ruokailuja. Nuorille aikuisille, itseni ikäisille, hieman nuoremmille ja vanhemmille, ei tällä hetkellä oikeastaan ole heille kohdennettua paikkaa tai tilaisuuksia, joihin mennä. Tietenkin jokainen voi mennä tavalliseen jumalanpalvelukseen tai konserttiin, mutta nuoret aikuiset ovat tavallaan väliinputoajien ryhmä seurakunnissa, Mikkola miettii.
Nuorten osallisuutta tukemassa
Mikkolalla on pitkä kokemus erilaisista luottamustehtävistä. Hän on myös päässyt käyttämään koulutustaustansa tuomia taitoja tehtävissään. Luottamustehtävät ovat Mikkolan mukaan kuitenkin sellaisia, jotka oppii vain tekemällä: mukaan itseä kiinnostavaan toimintaan voi lähteä kuka vain.
– Nuorten osallisuuden edistämiseksi paras keino on ottaa nuoret oikeasti mukaan päätöksentekoon. On monia lautakuntia, joiden kokouksissa nuorisovaltuusto saa puhe- ja läsnäolo-oikeuden, mutta ei äänioikeutta. Nuoret ovat näissä lautakunnissa enemmänkin seuraajan osassa kuin aktiivisina osallisina. On aivan eri asia olla oikeasti äänioikeutettu, jonka ääni voi ratkaista jonkin tärkeän asian kuin vain seurata päätöksentekoa sivusta. Nyt voin oman itseni kautta tuoda nuorten ääntä paremmin esiin, Mikkola pohtii.
– Vaalien alla osallistuin erääseen paneelikeskusteluun, jossa oli yli sata nuorta kuuntelemassa. Se on todella suuri määrä. Nuoret ovat kiinnostuneita vaikuttamisesta.
– Meidän ryhmämme on hyvin yhteistyöhenkinen: olemme kokoontuneet omalla porukallamme ja pohtineet kunkin jäsenen kiinnostuksenkohteita sekä vahvuuksia, ja jakaneet eri toimielinpaikkoja näiden perusteella. Ei ole hyvä, jos samoille henkilöille kertyvät kaikki paikat. Demokratia on sitä, että valta ei keskity, vaan se jaetaan.
Eduskuntavaalien alla Mikkola toivoo voivansa edistää ihmisten äänestysaktiivisuutta.
– Odotan sitä, että pääsen keskustelemaan ihmisten kanssa eri tilaisuuksissa. Olet jo silloin demokratian sankari, kun annat oman äänesi ehdokkaalle, jonka valitset. Olen itse hyvä esimerkki siitä, kuinka yksikin ääni merkitsee: kuntavaaleissa olin tasoissa toisen ehdokkaan kanssa varavaltuutetun paikasta, ja asia ratkaistiin arvalla. Toinen henkilö sai varavaltuutetun paikan.
Teksti: Milla Zuev
Kuva: Milla Zuev