Hyvät rauhanystävät, Yhdistyneet Kansakunnat täyttää tänään tasan 75 vuotta. Onnea ja ennen muuta kiitos maailmanjärjestölle kaikesta siitä hyvästä, mitä kansojen yhteistyöllä olemme saavuttaneet.
75-vuotiaina meistä jokainen on toivottavasti jo arvokas ikäihminen, mutta YK ei istu kiikkustuolissa, vaikka uutisia seuraamalla voisi joskus siltä tuntua. Ovatko taakse jääneet ne päivät, jolloin YK:n lääkärit rokottivat kehitysmaiden lapsia, reippaat raivaajat puhdistivat koulutien miinoista, riisipellon laitaa kulki maatalousneuvoja tai entä ne sinikypäräiset sankarit, rauhanturvaajat, jotka oikeasti erottivat sotivat osapuolet toisistaan? Missä se on se meidän vanha kunnon YK:mme?
Moni suomalainen varmaan kuvittelee, että rauhanturvaajia ei enää ole olemassakaan. Tai kuka niitä edes kaipaa. Vaikka Suomen uutisissa ei juuri kerrota rauhanturvaajista, heitä on enemmän kuin uskoisi. Kylmän sodan päättyessä, 1990-luvun alussa maailmalla oli noin 10 000 rauhanturvaajaa. Vuosituhannen vaihduttua jo 40 000 ja nyt lähes 100 000 ihmistä turvaa rauhaa YK:n lipun alla. Heitä on niin Kosovossa, Kongossa tai Golanilla, Kashmirissa, Kyproksella kuin Keski-Afrikassa, paikoissa joissa sodan sijaan on nyt hauras rauha. Maailmanjärjestölle on valtavasti kysyntää tässä moninapaisessa, itsekkyyden, ahneuden ja väkivallan riivaamassa maailmassa.
Tänään meidän suomalaisen pitäisi olla huolissamme siitä, miten Yhdistyneiden Kansakuntien roolia vähätellään. YK:n suurena ajatuksena on perustamisesta lähtien ollut se, että maailman kansat sitoutuvat elämään keskenään rauhassa ja tavoittelemaan rauhanomaisia ratkaisuja ongelmiinsa. YK:n tehtävänä on rakentaa rauhaa, yhdistää kansoja, saada ihmiset luottamaan ja rakastamaan toisiaan vihan ja sortamisen sijaan. Tämä rauhanajatus pitää muistaa, kun pohdimme, miten Suomi voi olla mukana parantamassa maailmaa.
Yhdistyneiden Kansakuntien suojissa tehdään valtavan tärkeää työtä. Maailman terveysjärjestö WHO yrittää voittaa koronataudin, jonka takia tätäkään puhetta ei pidetä torilla, Maailman ruokaohjelma täyttää miljoonien vatsat myös tänään, UNHCR huolehtii pakolaisista ja ihmisoikeuksien turvaaminen on yksi YK:n tärkeimpiä tehtäviä. 2000-luvulla on korostunut työ kestävän kehityksen hyväksi, jotta elämä ylipäätään voi tällä yhteisellä planeetallamme jatkua.
YK:n painoarvosta kertoo sekin, että Sanna Marinin hallitusohjelma vastaa siihen, miten me suomalaiset teemme oman osamme YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumiseksi. Ja meidän on tehtävä osamme, koska tässä maailmassa ei yksikään kansa pärjää yksin oli sitten kyse koronasta tai nälänhädästä, sodasta tai ilmaston kuumenemisesta. Ihmiskunta – siis viime kädessä sinä ja minä – selviämme vain yhdessä. Siksi kiitämme tänään Yhdistyneitä Kansakuntia ja toivomme maailmanjärjestön menestyvän myös seuraavat 75 vuotta.
Kalle Kallio on Työväenmuseo Werstaan johtaja