Ei enää päivähoitoa vaan varhaiskasvatusta

Varhaiskasvatus on opinpolun merkittävä perusta ja tämä vahvistettiin Varhaiskasvatuslaissa kun todettiin varhaiskasvatuksen olevan lapsen oikeus. Jotta varhaiskasvatus on laadukasta ja lapsen oikeus toteutuu, on lain tavoitteiden toteuduttava.

Mitä on laatu?

Palvelu on laadukasta silloin, kun palvelua käyttävät kokevat saavansa siitä itselleen jotakin, jolla on arvoa. Laadukkaassa varhaiskasvatuksessa lapsi saa merkityksellisiä kokemuksia. Ne voivat olla yksilöllistä kohtaamista, hyviä leikkejä kavereiden kanssa, mahdollisuus kohdata epäonnistumisia ja onnistumisia yksin ja yhdessä sekä mahdollisuuksia luoda vuorovaikutussuhteita turvallisessa oppimisympäristössä.

Varhaiskasvatuksen laatu mahdollistetaan alalle koulutetulla henkilöstöllä, joka viihtyy työssään. Tällöin lapsiryhmien koot ovat maltilliset ja niissä on huomioitu lasten ikä ja tukea tarvitsevien lasten tarpeet sekä henkilöstöresursissa että myös toiminnan järjestämisessä. Päiväkodin johtajilla tulee olla mahdollisuus muodostaa lapsiryhmät huomioiden lasten erityisyydet ja ryhmän koko voi olla pienempi, jos sillä mahdollistetaan tuki. Työnantajan on varmistettava mielekkäät työolot ja työntekijälle mahdollisuus osallistua työn kehittämiseen. Työssään hyvinvoiva ja jaksava henkilöstö kykenee huomioimaan lasten tarpeet ja lasten osallisuuden.

Varhaiskasvatuslaki määrittää varhaiskasvatustoiminnalle minimitason. Laissa on toiminnalle asetettu kymmenen tavoitetta. Toiminta tulee järjestää siten, että tavoitteet on mahdollista saavuttaa. Ensi elokuussa laki tiukentuu henkilöstöresurssin osalta. Silloin voimaan tuleva laki ei salli poikkeamista henkilöstön suhdeluvusta henkilöstön poissaoloista johtuvista syistä. Tämä tuo varhaiskasvatuspalvelun järjestäjille paineita sijaisjärjestelyjen organisoimiseksi. Pidemmällä aikajänteellä se voi tuoda helpotusta henkilöstön jaksamiselle ja tuottaa sitä kautta entistä laadukkaampaa varhaiskasvatusta lapsille ja palvelua perheille. Tarvitaan aiempaa enemmän vakituisia sijaisia, jotta lain kirjain toteutuu.

Varhaiskasvatuksen laadun varmistaa suunnitelmallinen pedagoginen toiminta. Jokaiselle lapselle laaditaan varhaiskasvatussuunnitelma ns. vasu, johon kirjataan juuri kyseisen lapsen tavoitteita varhaiskasvatustoiminnalle. Lasten vasujen pohjalta laaditaan jokaiseen lapsiryhmään ryhmän pedagoginen suunnitelma, jonka pohjalta toimintaa toteutetaan.

Millä mitataan laatua?

Varhaiskasvatuksessa tulee käyttää enemmän toiminnan laadun mittareita nykyisten talouden mittareiden sijaan. Nykyisten käyttö- ja täyttöastemittareiden sijaan tulisi varhaiskasvatuksessa tarkastella toiminnan tehokkuudessa sitä, onko lapsen ja lapsiryhmän tarpeiden pohjalta laadittuja suunnitelmia voitu toteuttaa ja millaista tulosta sen toteuttamisella on saatu aikaan. Lisäksi on tärkeää arvioida myös sitä, mikä on mahdollisesti ollut esteenä, mikäli suunnitelmaa ei ole voitu toteuttaa. Tällainen tuottavuuden mittari kertoo toiminnasta paljon enemmän kuin se, että tarkkaillaan sitä, onko lapsi paikalla vai pois.

Päivähoito oli perheiden palvelu, joka varmisti vanhempien pääsemisen töihin. Käsitettä päivähoito ei enää ole lainsäädännössä. Varhaiskasvatus on lapsen etu ja oikeus. Lapsi on tänään ja jokainen päivä on merkityksellinen. Onnistuminen varhaiskasvatuksessa kantaa pitkälle tulevaisuuteen. Hyvä perusta takaa talonkin pysymisen pystyssä.

Blogin kirjoittajat ovat tamperelaisia kuntavaaliehdokkaita

Anne Liimola
päiväkodin johtaja
kaupunginvaltuutettu

Eija Kamppuri
varhaiskasvatuksen opettaja, KM
varavaltuutettu

Tampereen SDP Liikuttaa – Liitytkö mukaamme?

Me Tampereen sosialidemokraatit olemme jo melkein vuoden ajan valmistautuneet nyt käytäviin kuntavaaleihin. Meillä on hyvä henki ja tsemppi päällä ja teemme ahkerasti kuntavaalityötä toisiamme tukien ja auttaen. Tampereen kunnallisjärjestön hallitus, joka edustaa kaikkia tamperelaisia demareita, ja sen viestintä- ja markkinointityöryhmä, joihin molempiin kuulun, ovat tehneet pitkää päivää kuntavaalien eteen. Halusin kirjoittaa teemasta SDP Liikuttaa. Tämä teema sisältää ajatuksia mm. liikunnan merkityksestä ja monipuolisten liikkumismuotojen tärkeydestä (julkinen liikenne, lähijuna, pyöräily). Kestävä kehitys ja luontoarvot ovat myös meille sosialidemokraateille todella tärkeitä ja sydäntä lähellä. Tampereen keskustaan tulee päästä mielestäni kaikilla kulkumuodoilla. Tampere on siirtynyt ratikka-aikaan ja monet ovat jo päässeet ratikan kyytiin. Kuitenkin myös Nysse- liikennettä tarvitaan vielä paljon, myös ratikan syöttöliikenteelle. Ratikkareitit eivät vielä kata koko kaupunkia. Monet meistä paljasjalkaisista tamperelaisista kaipaamme vanhaa kunnon viihtyisää Keskustoria. Uskon, että nyt kun ratikka liikennöi ja korona on väistymässä, voimme pian nauttia ihanan Tampereen kauniista keskustasta. Toivon, että kaikki yrittäjät palaavat Hämeenkadulle ja Tuulensuuhun avaten kauppoja ja liikkeitä – uskon, että väkeä riittää niissä ruuhkaksi asti. Me tarvitsemme Tampereella elinkeinoelämään piristysruisketta, tapahtumia ja valtavasti kulttuuritapahtumia. Me olemme Suomen tärkeimpiä kulttuurin kehtoja, vaikka emme päässeetkään Euroopan kulttuuripääkaupungiksi. Kulttuuriväki tarvitsee nyt Tampereen ja tamperelaisten tukea päästäkseen jaloilleen yli vuoden kestäneestä pandemiasta.

Haluan tähän loppuun kirjoittaa muutamia ajatuksia erityisesti Sinulle, joka mietit, äänestääkö meitä sosialidemokraatteja. Me demarit olemme valinneet pormestari Lauri Lylyn pormestariehdokkaaksemme, jatkamaan Tampereen pormestarina. Kun äänestät ketä tahansa ehdokastamme, se tuo Lauri Lylyn lähemmäksi uutta pormestarikautta, koska koko puolueen saama äänimäärä ratkaisee voiton.

Tampereen tulevaisuus ratkaistaan nyt, näissä kuntavaaleissa! Jos haluat inhimillistä, tamperelaisten hyvinvointia puolustavaa, arvopohjaista politiikkaa, äänestä sosialidemokraattista ehdokasta. Monet puolueet ovat hämmentäneet äänestäjiä sekoittamalla asioita, jopa tarkoitushakuisesti. Monilla puolueilla on kaksi pormestariehdokasta eivätkä äänestäjät voi tietää, kenestä vaalivoiton jälkeen tulisi pormestari. Me Tampereen sosialidemokraatit olemme tehneet pitkäjänteistä, inhimillistä ja arvopohjaista politiikkaa Tampereen ja tamperelaisten hyväksi. Sinun äänesi voi ratkaista, muuttuuko Tampereen suunta parempaan vai huonompaan suuntaan. Yksikin ääni ratkaisee kuntavaaleissa! Viime kuntavaaleissa ehdokkaita putosi yhdellä äänellä valtuustosta. Siksi on erittäin tärkeää, että käytät äänioikeuttasi. Äänestäminen ja oikeus äänestää, ovat demokratian kulmakiviä.

Tervetuloa yhteiselle matkalle kanssamme tekemään Tampereesta entistä hienompaa kaupunkia sekä erityisesti kaupunkia, jossa kaikki kuntalaiset ovat yhtä arvokkaita ja joiden hyvinvoinnista ja palveluista me sosialidemokraatit lupaamme pitää hyvää huolta.

Aila Dündar-Järvinen

Kuntavaaliehdokas

Tampereen kaupunginvaltuuston 1. varapuheenjohtaja

Ennaltaehkäisy lähtee pienistä asioista

Parasta mielen ja terveyden hoitoa on terveyden ylläpitäminen ja ongelmien ennaltaehkäisy.

Kävin lastenlasten kanssa maauimalassa, kun se vihdoin taas avattiin. Mietin siellä sinisen taivaan alla, miten upeaa on. että tämä kolme vuotta sitten valmistui. Moni astmaatikko tai allergikko nauttii vesiliikunnasta, kun vain taivas on kattona. Puhdistuskemikaalien tuoksu ei ahdista. No, miksi et mene järveen? Ilmastonmuutoksen vuoksi järvien sinileväesiintyvyys kasvaa ja maauimalassa saa nauttia puhdistetusta vedestä. Myös lasten kaitseminen tuntuu turvallisemmalta.

Uiminen on tärkeä liikuntamuoto monille sairauksien kanssa kamppaileville ja erityisesti heille, joiden niveliä muu liikunta kuormittaa. Kaupunki tarjoaa erityisuimakorttia uimahallien sisäänpääsyyn kohtuuhintaan juuri näille kohderyhmille, mikä on huippuhyvä asia. Pohdiskelin, että pientä parannusta sen suhteen. Kalevan uintikeskus ja sen yhteydessä oleva maauimala tarvitsisi. Maauimalaan pääsi sen avauduttua tänä keväänä tuolla kortilla, mutta kuinkas kävikään uimahallin avattua? Erityisuimakorttilaiset mm. astmaatikot saavat uiskennella kesät talvet uimahallin sisäaltaissa, mutta maauimalaan pitää maksaa lisämaksu. Tämä on kohta, mikä pitäisi ehdottomasti muuttaa. Erityisuimakortilla tulee päästä myös maauimalaan. Jos ei rajattomasti, niin ainakin kerran viikossa. Tästä toiveesta olen kuullut monilta erityisuimakortin haltijoilta. Tietojärjestelmiä tällaisen muutoksen tekemiseksi ei liene vaikeaa muuttaa.

Toinen uudistus edistäisi lapsiperheiden kuin myös isovanhempien ja lastenlasten mielenterveyttä ja maauimalassa käynnin riemua. Kaupungin pitäisi kouluttaa ja palkata kesätöihin nuoria opiskelijoita vesileikittämään jo veteen tottuneita lapsia rajatulla alueella lastenaltaalla, jona aikana esim. puolen tunnin ajaksi vanhemmat pääsisivät uimaan ja pitämään huolta kunnostaan. Laajalla nurmikentällä pienemmille, uimataidottomille lapsille voisi järjestää toimintatuokioita. Samaan aikaan liikunnanohjaaja ohjaisi aikuisille vesijumppaa isossa altaassa. Tästä voisivat myös seurat ym. ottaa kopin, jos kaupunki niitä riittävästi tukisi.

Perheen yhteiset mukavat kokemukset ja arjen helpottaminen lisäävät perheenjäsenten hyvinvointia ja jaksamista. Niiden aikaansaamiseksi ei tarvita isoja panostuksia. Ainakin paljon enemmän rahaa kuluu pahoinvoinnin hoitamiseen.

Raisa-Tiina Lahtinen, SDP Tampere
Kuntavaaliehdokas numero 193

Tampere tarvitsee julkiseen sektoriin ja tasa-arvoisempaan kaavoitukseen nojaavia ratkaisuja segregaation torjumiseksi, ja jokaiselle oikeuden mukavaan ja turvalliseen asuntoon

Nykyään vuokra-asuntoja rakennetaan Tampereella ennätysmäärä, ja asuntokauppakin käy kuumana. Silti yhä useampi nuori ei uskalla unelmoida omistusasumisesta, etenkin perheasuntojen akuutin puutteen takia lähellä palveluita, ja koska markkinavuokra syö liian suuren osan nuorten tuloista.

Se, ja yksityisen sektorin asettamat omistusasuntojen liian korkeat hinnat eivät koske vain nuoria, vaan vaikuttavat myös kielteisesti pienituloisiin, maahanmuuttajataustaisiin, vammaisiin ja köyhiin eläkeläisiin. Tästä hyvä esimerkki on Ranta-Tampella, jossa kaupunginvaltuuston toiveesta huolimatta useat kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakennushankkeet epäonnistuvat jatkuvasti.

Viime vuosina ARA-asuntojen määrä on vähentynyt, ja Tampereen rakennuttamat sosiaaliset asunnot eivät vastaa lähellekään niiden tarvetta, joka on noussut hurjan väestönkasvun takia. Yksityinen sektori vuorostaan ei rakenna tarpeeksi edullisia perheasuntoja ja tekee voittoja rakentamalla ja myymällä sijoitusasuntoja varakkaille sijoittajille.

1980-luvulla valmistuneiden kerrostalojen saneerauksen tarve kasvaa lähiöissä, joissa moni syrjäytynyt tamperelainen asuu, mutta edulliset vuokra- ja omistusasunnot ovat saatavilla vain siellä, missä palvelut ja joukkoliikenneyhteydet ovat vähissä. Tämän takia haavoittuvimmassa asemassa olevat tamperelaiset eivät voi päästä eroon kehnoista taloudellisista olosuhteisista, mikä kiihdyttää sosiaalista eriytymistä kaupunginosien sisällä ja niiden välillä ja voi jopa lisätä asunnottomuutta ja muita sosiaalisia ongelmia. Niin ei ole pakko olla.

Tampereen kaupungin pitää omaksua merkittävämpi rooli asuntopolitiikassa ja kaavoituksessa torjuakseen sosiaalista eriytymistä, ja jotta ihmisoikeus mukavaan ja turvalliseen asuntoon toteutuisi täysin. Kaupungin on sijoitettava julkiset palvelut tasavertaisesti jokaiseen kaupunginosaan ja kaavoitettava alueita niin, että kaikkialla on helppo pääsy lähiluontoon, hyvät joukkoliikenneyhteydet ja pyörätiet. Kaupungin on myös panostettava omistus- ja vuokra-asumisen eri muotojen sekoittamiseen.

Tampereen tulee lisätä omistamiensa edullisten suurempikokoisten vuokra-asuntojen tarjontaa Wienin esimerkin mukaisesti ja sijoittaa ne yhdenvertaisesti ympäri kaupunkia kysynnän tyydyttämiseksi ja asuntomarkkinoiden epätasa-arvon vähentämiseksi. Lisäksi voitaisiin selvittää kaupungin omistaman rakennusyhtiön perustamisen mahdollisuutta keinona rakentamiskulujen vähentämiseen, vuokra-asuntotuotannon sujuvoittamiseen ja edullisten omistusasuntojen rakentamiseen myytäväksi tarveharkintaisesti etenkin pienituloisille ensiasunnon ostajille.

Nämä rohkeat ratkaisut on pantava täytäntöön ennen kuin Tampereen asuntomarkkinoiden ongelmat paisuvat suhteettoman suuriksi.

Arseniy Lobanovskiy, SDP:n ehdokas Tampereen kuntavaaleissa

Kulku Alasjärven uimarannalle turvallisemmaksi!

Kulku pyörällä ja jalkaisin Alasjärven uimarannalle on erittäin vaarallinen. Kun tulee Irjalankadulta ja kääntyy matonpesupaikalta kohti Alasniitynrantaa, alamäen jälkeen tulee molemmista suunnista pyöräilijöitä ja alikulkutunnellin jälkeinen risteysalue on epäselkeä. Risteysalueelta on mahdollisuus kääntyä kohti Frisbeegolfkeskusta tai uimarannan parkkipaikkaa. Lisäksi risteykseen yhdistyy myös kevyenliikenteenväylä.

Kulku alasjärven uimarannan P-alueelle autolla on erittäin epäselkeä ja sitä kautta turvaton jalankulkijoille sekä pyöräilijöille. Samaa reittiä käyttävät niin Tampereen Frisbeegolfkeskuksen käyttäjät kuin Alasjärven uimarannalle kulkijat. Kesän parhaina päivinä reitti voikin olla jopa ruuhkainen.

Ranta-alue on perheystävällinen, nuoriso viihtyy siellä myös. Matala ranta, hyppytorni ja kunnon laiturit takaavat hyvät uintiretket. Aluetta pitäisi mielestäni kehittää kokonaisvaltaisesti turvallisemmaksi lisäämällä kevyenliikenteen väylä tai selkeyttämällä autoilijoiden kulkua parkkialueille. Kun kulku saadaan uimarannalle turvallisemmaksi, voidaan alueelle lisätä esimerkiksi ulkoliikuntalaitteita ja paremmat pukukopit.

33560
Outi Mikkola
kuntavaaliehdokas (sd.)

Kuva: Studio Torkkeli

Tunnelmia Sarankulman Pärrinkosken maisemista keväällä 2020 ja 2021

Olen kävellyt 20- vuotiaan poikani kanssa tämän koronakauden aikana paljon. Erityisesti
kävelimme viime keväänä kahdestaan ja nyt (koska hän on alikersantti Niinisalossa ) omilla
tahoillamme. Olemme kirjoittamalla vaihdelleet ajatuksiamme tämän kummallisen aikakauden yli.
Milloin kirjoitamme ihan suoraa tekstiä, milloin runoja mitassa tai modernisti. Kirjoittelu on ollut
eräänlainen hauska kommunikaation peli keskenämme. Löysin hänelle keväällä 2020 kirjoittamani
retkemme innoittaman tekstinpätkän arkistoistani:

”Me oltiin kävelyllä just. Kävellään kauppaan, mä odotan kaupan pihalla, kävellään takas ja jutellaan,
kävellään metsässä ja jutellaan. Asioista on paljon helpompi puhua liikkeellä. Ei niin heti
kuule hengityksestä, että itkettää. Kerran me käveltiin varmaan kolme tuntia eikä edes tajuttu että
huudettiinkin kun se purki pahaa oloaan ja mä yritin rauhottaa, oltiin yhdellä luontopolulla, joka
on nyt suljettu kun siellä oli liikaa väkeä. Oli siellä tosi paljon väkeä ja silloin oli arki-ilta. Tälläsen
oon huomannut, että ihmisillä on nykyään joku pitkospuuraivo. Jos ne näkee, että joku kävelee
pitkospuilla, niille tulee kauhee kiire rynniä samoille puille. Ei millään voi odottaa, että toinen tulee
ensin pois. Kuulemma kaupoissa on kanssa joku välimatkaraivo. Ei voi millään pitää etäisyyttä.
Kummallista.

Me mietittiin siellä metsälenkillä, mitä poika tekee yliopistohaun kanssa. Mun pitäs olla viisas ja
tasanen ja mä osaan kaikkia ratkaisumenetelmiä ja kyselymalleja ja tolleen. Mutta välillä pojan
tuska vuotaa yli. On hyvä, että se kuohuu. Se on koski, keväällä, patoamaton. Sen täytyy kuohua
ja vyöryä ja jylistä ja veden pitää haljeta kiviin ja sen täytyy ärjyä. Niin on normaalia. Mä oon sen
kosken parras, vanhaa sammalta, joka imee paljon vettä ja ottaa vastaan kuohua. Oon kivi, johon
vesi saa törmätä ja juosta ohi, teen vedelle reitin. Kesä kuivattaa joen, sen uoman ja partaat ja
sammalen. Veden, sen tarttee vaan jatkaa matkaansa.

Nyt juuri pennun pitäis elää ajatonta aikaa, siivekästä ja täyttä, unelmien aikaa, odotettua ja
ihanaa. Miksi mun pieni tämän kantajaksi joutui, mun pentuni ja kaikkien tämän kevään abien
vanhempien pennut. Kun mä kuuntelen poikaani, sen puheen alla soi mun oma yo- kevät 30
vuotta sitten. Ajelin autolla kavereiden kanssa kaiket yöt, mikään ei painanut missään. Mä olin
vapaa, mulla oli rahaa ja kaksi työtä ja ihan järkyttävän kivaa. ”

Erikoinen aika on koskettanut lapsia, nuoria ja perheitä paljon. Minuakin, koska aika vei minulta
työt. Niinpä olen nyt opiskelija itsekin ja teen kulttuurituottaja YAMK- tutkintoa Humakissa. Ihan
viimeeksi viime viikolla opiskelin Tulevaisuuden ennakointia ja yhteisöjen kehittämistä taiteen ja
kulttuurin keinoin. Tein työtä pienryhmässä , johon kuului ay- liikkeen sihteeri ja nuorisotyötä
tekevä yhteisöpedagogi ja toisessa ryhmässä kumppaneinani olivat teatteripedagogi,
psykoterapeutti ja teatterinjohtaja. Opiskelu on aivan hirmuisen ihanaa, enkä tiedä, miten
paremmin olisin tämän työttömyysaikani saanut käytettyä. Onneksi järjestelmämme mahdollistaa
tälläisen omaehtoisen opiskelun, joka parantaa työllistymismahdollisuuksiani ja kehittää
ammattitaitoani kohti koronan jälkeistä aikaa.

Mutta entä nämä nuoret? Kummityttäreni kirjoitti ylioppilaaksi tehden kokeet kolmessa erässä
keväällä 20, syksyllä 20 ja keväällä 21. Kaikki poikkeusjärjestelyin. Poikani joutui kirjoittamaan
keväällä 20 nopeutetussa aikataulussa. Hyvin meni molemmilla kuitenkin. Armeijassa pojallani
alkoi varsinainen erikoisjärjestely. Kiinnioloajat ovat pitkiä ja jos tupa on ollut karanteenissa, olosuhteet
ovat muistuttaneet vankilaa. Iltalomia ei ole, syödään pakeista ja aina puuttuu porukkaa altistusten ja
epäilyjen takia.

Me tiedämme, että pandemialle ei kukaan voi mitään, ja että pandemian jälkeinen aika vasta tulee
paljastamaan meille kaiken sen, mitä tänä aikana ihmisten hyvinvoinnissa on tapahtunut, niin
nuorten kuin vanhojenkin.

Poikani kanssa mietittiin keväällä 2020:

” Kevätkoski kuohuaa ja mä mietin, onks nää mun ajatuksetkin siellä vaan yksi pyörre. Ollaanko me
kaikki vaan kuohua ja meidän aika on törmätä nyt joen partaaseen? Miten lyhyt aika elää ja mitä
mä nyt sillä teen, jos se loppuu kohta. Yritän liittää itseni tähän nuoreen, jos se vaikka veis mut
muistona eteenpäin, sitten kun on sen aika. Silloin me oltas kokonaisuus, erottamaton niin kuin
vesimolekyyli, joka kiertää maailmaa aina, mullan ja ilman läpi suodattuu ja vie meidät kaikki
lopulta mereen kohinaksi. Ei mua haittaa, vaikka mua ei niinkun enää oliskaan, koska mä elän siinä
pojassa, vaikka se kuohuis nyt mun yli. Mä luotan siihen ja luotettavat ihmiset, ne on tosi harvinaisia.
Tää on varmaan se kaikki, mitä mulla on sille annettavaa. Että on vain vain matkaansa jatkava vesi,
joka pysyy. Vesi, jota on aina, aina saman verran maailmassa olemassa. Ja sinä itse:
yksi, harvinainen ja luotettava. Näin kuiskaan hänelle räntäsateessa. Eikä me voida pidätellä
kyyneleitä.

Onkohan kyyneleitä, niin kuin vettä, aina saman verran maailmassa? Nekin on osa kevään
kuohuvaa puroa, mietitään. ”

Haluan uskoa, että tämän kriisin jälkeen kulttuurilla on hyvinvoinnin kehittämisessä ja ylläpidossa
entistä tärkeämpi rooli. Arvoinani vaalityössäkin ovat arjen turvallisuus, suvaitsevaisuus ja
yhdenvertaisuus. Asuinalueita kehitetään yhä tasavertaisimmiksi ja yhdenvertaisuutta edistäviin
lähipalveluihin kiinnitetään aina enemmän huomiota. Lähiluonnon merkitys on viimein kaikille
selvä. Tässä on upea mahdollisuus ujuttaa taide ja kulttuuri osaksi jokaisen arkipäivää, joko
julkisen taiteen tai yhteisöjen kehittämisen muodossa. Euroopassa ollaan jo pitkällä yhteisötaiteen
ja taiteella vaikuttamisen keinojen kanssa. Yhteisöllisyys luo turvallisuutta, suvaitsevaisuutta, tasa-
arvoa ja rohkeutta tuoda mielipiteensä kuuluviin. Tarvitsemme kollektiivista kokemusta,
yhteisyyttä. Toisiamme.

Kun kirjoitin tätä nyt keväällä 2021, poikani oli lomalla armeijasta ja vietimme äitienpäivää
ennakkoon. Kirjoitustyöni taustalla kuului saunan pukuhuoneesta nuoren miehen jutustelua ja
naurua armeijakavereiden kanssa.

Kaikki on hyvin.
Ihanaa kevättä ja etenkin hyvinvointia ja terveyttä!

Toivottelee Sinisalon Kirsi-Kaisa

Lukiolaisten kielitaidon perään itkeminen on tekopyhää

Vähän aikaa sitten uutiskynnyksen Suomen mediassa ylitti nuorten alati heikkenevä kielitaito. Esimerkiksi lukiossa saksan opiskelun määrä on romahtanut kuudesosaan 1990-luvun lukemista. Poliitikot ja liike-elämä olivat huolissaan, kuinka supistuva kielitaito heikentää tulevaisuudessa kaupan alan mahdollisuuksia. Varsinkin eräiden poliitikkojen ja etujärjestöjen kohdalla tämä huolestuminen lukiolaisten kielitaidosta on mitä suurinta jeesustelua, kun he ovat kaikkensa tehneet ajaakseen kieltenopiskelun entisestään marginaalisempaan asemaan.

Suomalaiset nuoret halutaan aloittamaan korkeakouluopiskelunsa entistä nuorempana, jotta he myös valmistautuisivat työelämään aikaisemmin. Tätä helpottamaan luotiin ensikertalaiskiintiö, eli korkeakoulujen on varattava osa opiskelupaikoista ensimmäistä korkeakoulupaikkaa hakeville. Lukiosta opiskeluputken tulisi jatkua katkeamatta korkeakouluun. Vuonna 2020 korkeakouluihin valittavien opiskelijoiden määrä ylioppilastutkinnon perusteella nostettiinkin vähintään 51 %, mikä tarkoittaa ylioppilaskirjoitusten merkityksen voimakasta kasvamista. Samalla kun kirjoitusten merkitys nousi merkittävästi, kasvaa erityisesti myös niiden aineiden merkitys mitä lukiolainen kirjoittaa. Tämä sen takia, koska kirjoitettavista aineista saa eri määrän pisteitä.

Yksinkertaistettuna kirjoittamalla pitkän matematiikan L:n saat paljon enemmän pisteitä kuin kirjoittamalla esimerkiksi keskipitkästä saksasta vastaavan arvosanan, kun haet korkeakouluun. Kun opiskelee matemaattisista aineita, joista on tarjolla todella paljon kursseja, joita on käytävä saadakseen hyvän arvosanan ja paljon pisteitä, ei lukiolaisilla ole yksinkertaisesti aikaa ottaa työläitä ja huonosti pisteitä antavia kieliä.

Suomalaiset lukiolaiset eivät ole tyhmiä. He osaavat hyvin toimia vallitsevassa tilanteessa, kun pelkällä valkolakilla ei nykymaailmassa tee yhtään mitään. Tärkeintä on päästä seuraavalle asteelle. Ylivoimaisesti parhaiten sinne pääsee valitsemalla lukujärjestyksen täyteen matemaattisia aineita, joista saa hakuvaiheessa parhaat pisteet. Taktisesti ja järkevästi ajatteleva nuori jättää valitsematta heikosti pisteitä tuottavia kieliä, jotta hän omaa parhaat mahdollisuudet päästä todistusvalinnalla opiskelemaan haluamaansa korkeakouluun.

Tällä pääsykoeuudistuksella lukiosta on tehty kolme vuotta kestävä valmennuskurssi korkeakouluihin. Lukiolaisten on päivästä yksi tiedettävä mistä aineista saa kirjoituksissa parhaiten pisteitä ja valittava näitä kursseja. Kokeilut uusien aineiden sekä vähän pisteitä tuottavien aineiden kanssa jätetään minimiin. Kun lukiosta on näin tehty pelkkä vuosia kestävä painekattila, ei ole mikään ihme lukiolaisten stressikäyrien osoittaessa taivaita. Juuri näin kerrottiin käyvän, kun uudistusta suunniteltiin, mutta se ei uudistuksen tekijöitä hetkauttanut. Ja nyt sitten ollaan ihmeissään, kun kriitikoiden varoitukset kävivät toteen.

No, valittaminen ja ongelmien osoittaminen on aina helppoa. Paljon vaikeampaa on tuoda esille, kuinka asioihin saataisiin parannusta. Muutama korjausehdotus olisi kuitenkin varsin helppo toteuttaa. Ensinnäkin eri aineiden pisteytystä voitaisiin tasapainottaa, esimerkiksi kielten ja matemaattisten aineiden välillä. Näin nuorilla olisi mahdollista valita myös kieliä ilman, että riskeeraa omat mahdollisuutensa jatko-opintoihin. Ylioppilastodistuksella valittavien määrä voitaisiin vähentää, jotta lukiossa olisi helpompaa valita eri aineita, eikä vain hyvin pisteitä tuottavia.

Ensikertalaiskiintiötä pitää myös voimakkaasti vähentää tai jopa poistaa kokonaan. Kiintiöllä tavoiteltiin välivuosien vähentämistä, kun ensimmäistä kertaa hakijat pääsisivät helpommin sisään. Paradoksaalisesti tämä uudistus on kuitenkin pahimmillaan lisännyt välivuosia! Syynä on se, että jos hakee esim. lääkkikseen ensisijaisesti, mutta pääseekin opiskelemaan biologiaa, hän jättää paikan ottamatta. Hakija ei halua menettää ensikertalaiskiintiötään ja parhaita mahdollisuuksiaan päästä opiskelemaan vaikeasti saavutettavaan aineeseen. Ensikertalaiskiintiötä vähentämällä sekä helpottamalla alanvaihtoa korkeakouluissa parannetaan tilannetta tällä sektorilla.

Suuremmat ja hitaammat muutokset ovat osittain kiinni rahasta sekä asenteista. Mikäli halutaan nuoria aikaisemmin ja helpommin korkeakouluihin niin lisätään aloituspaikkoja reilusti. Tämä kyllä maksaa verorahoja, jota tarvitaan myös esim. terveydenhoitoon, vanhustenhoitoon, yritystukiin ja vaikka mihin, niin aiheesta täytyy keskustella laajasti. Asenteiden puolella taas kirjoitusten painoarvon laskeminen mahdollistaisi palaamisen lukion alkuperäisiin arvoihin, eli yleissivistävään koulutukseen. Mielestäni on itseisarvo, että suomalaiset nuoret voisivat saada ammattitaitoisten opettajien johdatuksella tietoa vähän kaikesta. Näistä tiedoista, kun on aina hyötyä myöhemmin. Kaupan alalla on hyvä tietää muiden maiden tapoja, kulttuureja ja uskontoja. Insinöörin koodatessa sovellusta on ihmisen psykologian tuntemuksesta hyötyä parhaan lopputuloksen saavuttamiseen. Juristeille taas historiasta ja biologiasta ei voi ainakaan olla haittaa toimiessaan ammatissaan.

Yleissivistävään koulutukseen keskittyvässä lukiossa opiskelijatkin voisivat hengittää ilman jatkuvaa huolta sekä stressiä kirjoituksista sekä korkeakoulujen pääsykokeista. Kyllä he sitten työelämässä ehtivät stressata monta vuosikymmentä. Lukiossa suomalaiset nuoret ansaitsevat vielä hetken keskittyä sivistämään itseään ja nauttimaan laadukkaasta opetuksesta sekä toistensa seurasta.

Jyri Tuokko (sd)

Kirjoittajalla on historian ja yhteiskuntaopin opettajan pätevyys

Kuntavaaliehdokkaana Tampereella

Tulevaisuuden kunta 2023 on Sinun

Jokaisen koti sijaitsee kunnassa. Se on maantieteellinen alue, johon me samaistumme. Siellä ovat juuremme. Kunta on jokaiselle tuttu, mutta kuitenkin omanlainen.

Se on tukenamme kaikissa elämämme vaiheissa, myös niinä vaikeimpina hetkinä.

Elomme kaikkina päivinä me tukeudumme kuntaan ja sen julkisiin palveluihin. Ne ovat jokapäiväinen vetemme, kotimme, lämpömme, sähkömme, joukkoliikenteemme ja turvamme.

Ensin on ihminen

Kaiken tämän keskiössä on ihminen, sinä ja minä. Me olemme ykkössijalla. Me olemme syy, miksi kunta ja palvelut ovat olemassa. Se kenelle tätä tehdään.

Parasta kaikessa, me saamme päättää, millaisen kodin teemme. Tulevaisuudessakin kunta on meidän yhteisten päätöksiemme lopputulos.

Voimme käpristyä sisäänpäin ja haikailla menneisiin vuosikymmeniin. Sillä tavalla ei rakenneta sosiaalisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää, kasvavaa ja toisistamme huolehtivaa tulevaisuutta.

Lähivuosina käydään suuri arvokeskustelu. Mitä arvoja haluamme edistää? Millaisen tulevaisuuden lapsillemme rakentaa? Miten käytössä olevat resurssimme jaetaan eri palveluihin? Minkälaisia julkisia palveluja eri elämän vaiheessa saamme?

Vuonna 2023 kunnat muuttuvat peruuttamattomasti, mikäli hyvinvointialueet syntyvät. Hyvinvointialueet ottavat vastuulleen sosiaali- ja terveyspalvelut. Mikä on kuntien ja kaupunkien rooli ja merkitys vuoden 2023 jälkeen?

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluille on moni taho laskenut hinnan, muun muassa terveyspalveluille, päiväkotihoidolle ja koulutukselle. Mutta paljonko maksaa inhimillisyys? Mikä on sen hinta? SDP:n on mahdollistettava julkisilla palveluilla jokaiselle suomalaiselle kotikunnassaan sosiaalisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävät elämän edellytykset. Ne luovat osaltaan hyvän ja inhimillisen elämän puitteet meille kaikille.

Arvot ovat kompassi

Arjen tiimellyksessä inhimillisyys ja yhteisöllisyys jäävät liian usein taka-alalle, vaikka juuri niistä ammentaa suomalainen arvopohja. Me kaipaamme osaksi yhteisöä. Yhteisen päämäärän eteen ponnisteleminen tuo merkitystä elämään.

Se antaa syyn pimeänä aamuna pukea ulkotakin ja painella viimassa kohti työmaata. Se antaa mahdollisuuden toimeentuloon ja hälventää huolia pärjäämisestä. Se luo eväät parempaan huomiseen meille kaikille.

Tätä ei ole kuitenkaan saatu, vaan sen eteen on ponnisteltu. On tehty rohkeita tulevaisuutta rakentavia päätöksiä. On nähty huomista pidemmälle, vuosikymmenien päähän. Välillä tuntematon pelottaa, hirvittääkin. Muutos ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Globaalin pandemian tuomassa kriisissä kohtaamme erilaisia vaikeuksia. Toisille se tarkoittaa toimeentulon menetystä ja vaikeita aikoja. Toisille koettelemus lisää henkistä kuormitusta, jopa siinä määrin, että apua tarvitaan. Varmaa on, että aiempi arki ei koskaan palaa. Se on luonnollinen osa yhteiskuntamme kehittymistä.

Epävarmuuden, pelon ja eteen piirrettyjen uhkakuvien keskellä arvot ohjaavat oikeaan. Ne yhdistävät meitä sosialidemokraatteja yli vuosikymmenten, yli sukupolvien ja yli vaikeiden aikojen.

Lauri Lyly
Tampereen pormestari

Vierustoverit Anne ja Aila

Valtuustokauden alkaessa jokainen valtuustoryhmä päättää, missä kukin valtuutettu istuu. Toki riippuen valtuustoryhmien valtuutettujen määrästä, katsotaan ensin paikat, mitkä kullekin ryhmälle tulevat.

Valtuustoryhmillä on erilaisia linjauksia istumapaikoille. Eturivien paikoilla istuu ryhmien puheenjohtajia, kansanedustajia, pormestari ja apulaispormestareita, ehkäpä valtuustokonkareita. Valtuustoryhmän puheenjohtaja yleensä määrittelee ryhmänsä istumajärjestyksen.

Kuluneen valtuustokauden alussa päädyimme istumaan vierekkäin, onneksi. Olimme olleet toki pitkään samassa valtuustoryhmässä, mutta emme olleet kovin paljon tekemisissä. Valtuutetut näkevät pääsääntöisesti toisiaan valtuustoryhmän ja valtuuston kokouksissa eikä ehkä muuten, elleivät tule valituksi vaikkapa samaan lautakuntaan tai kaupunginhallitukseen.

Huomasimme, että meillä oli usein sama värikoodi tai kuviot vaatteissa

Hyvin pian me vierekkäin istuvat toverit tutustuimme toisiimme valtuuston kokouksien yhteydessä. Tapasimme myös viikoittain sd-kaupunginhallitusryhmässä, joka kokoontuu aina ennen hallituksen kokousta.

Valtuuston kokouksissa huomasimme, että meillä oli usein sama värikoodi tai kuviot vaatteissa. Tämä oli mielestämme hauskaa, mutta myös yllättävää. Mietimme, että pitääkö aloittaa toisen infoaminen pukeutumiseen liittyen.

Meistä tuli myös kokouksissa niitä, jotka ahkerasti jaksoivat istua valtuustosalissa ja kuunnella puheenvuoroja. Emme toki kumpikaan ole tuppisuita, vaan käytämme puheenvuoroja.

Valtuustossa voi ystävystyä yli puoluerajojen

Yhteistyömme lisääntyi valtuuston kokousten läpikäymisen myötä. Kotimatka valtuuston ja kaupunginhallituksen kokousten jälkeen suuntautui kaupungin itäiselle puolelle Annen ollessa kuskina. Tämä yhteinen kotimatka oli välillä jopa terapeuttista; valtuuston kokousten käänteitä oli hyvä purkaa. Useimmiten monituntisten kokousten jälkeen myös nauruhermot olivat koetuksella, terapiaa se on naurukin. Huomasimme myös, että meillä on samat arvot ja olemme molemmat luonteiltamme iloisia ja nauravaisia.

Valtuustossa voi siis ystävystyä yli puoluerajojen ja tietysti omasta valtuustoryhmästäkin voi löytää parhaimmillaan uusia ystäviä. Nyt lähestyvissä kuntavaaleissakin teemme myös yhteisiä juttuja.

Tällaisia me kaksi olemme, toisen näkökulmasta

”Aila on todella ahkera, aktiivinen ja rohkea kaupunginvaltuutettu. Ihmettelen, mistä hän ammentaa valtuustoaloitteita, ehkäpä siihen auttaa Ailan laajat verkostot. Ailasta pitää myös todeta, että kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana hän on onnistunut hyvin kokousten johtamisessa.”

”Anne on iloinen, nauravainen ja hyväsydäminen, sydän paikallaan. Hän ei koskaan puhu pahaa toisista, vaan yrittää löytää positiivisia puolia kaikesta ja kaikista. Annen sydämen asia on varhaiskasvatus ja henkilöstön hyvinvointi. Hän tukee ja kuuntelee; hyvä valtuustotoveri ja ystävä.”

Politiikka on usein kilpailua, niin puolueen sisällä kuin puolueiden välillä. Mutta jos hyvin käy, politiikassa voi löytää myös ystävän. Meillä kävi näin hyvä onni.

Anne Liimola, kaupunginhallituksen jäsen (sd.) & Aila Dündar-Järvinen, kaupunginvaltuuston 1.vpj (sd.)

Varhaiskasvatuspäivä vietetään monilukutaidon parissa

Vietämme tutkitun tiedon teemavuotta. Teemavuoden aikana nostetaan esille tutkitun tiedon lähteitä kuten tilastoja, selvityksiä ja tutkimustietoa. Teemavuodella tavoitellaan tutkitun tiedon näkyvyyttä ja halutaan tiivistää yhteistyötä eri tutkitun tiedon parissa työskentelevien kesken.

Tutkitun tiedon teemavuodessa on mukana myös Valtakunnallinen Varhaiskasvatuspäivä, jota on vietetty jo 30 vuoden ajan. Päivän tarkoituksena on tuoda esille varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien työn merkitystä. Maaliskuun toisena torstaina vietettävällä päivällä on aina teema ja tämän vuoden teema on: ”Nyt on monilukutaidon aika!”. Päivää on tarkoitus viettää päiväkodeissa ja tuoda esille varhaiskasvatuksen merkitystä.

Tavoitteena on aina ollut myös se, että kuntapäättäjätkin tutustuisivat varhaiskasvatukseen. Tänä vuonna toivottavasti kuntavaaliehdokkaat ja nykyiset valtuutetut tutustuvat Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) ”Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa” – arviointihankkeeseen (2020).

Ajattelu alkaa ihmettelystä on hyvä periaate jokaiseen lapsen päivään

Arvioinnissa todettiin, että puutteita on paikoin taidekasvatuksessa, lukemisessa, monilukutaidossa ja tutkivassa oppimisessa. Viime vuoden Varhaiskasvatuspäivän teema oli taidekasvatus, joten tänä vuonna teemana on lukemisen, monilukutaidon ja tutkivan oppimisen toteutuminen päiväkodissa.

Lapsen jokaiseen päivään varhaiskasvatuksessa tulee kuulua tutkimista, monilukutaitoa vahvistavaa toimintaa, kirjallisuutta ja ääneen lukemista. Ajattelu alkaa ihmettelystä on hyvä periaate jokaiseen lapsen päivään.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat vain laadukkaassa toiminnassa

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, siksi kuntapäättäjän on tiedettävä varhaiskasvatuslain tavoitteet ja huolehdittava, että lain tavoitteet pystytään toteuttamaan. Panostus varhaiskasvatukseen on panostus lapsen hyvään elämään ja tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lapsen osallisuutta, kohden aktiivista yhteiskunnan toimijuutta.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat vain laadukkaassa toiminnassa, joka varmistetaan osaavalla henkilökunnalla ja pedagogiikan johtamisella. Laatua varmistaa myös ryhmäkoko, joka mahdollistaa lain ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisen.

Tänään 18.3. vietetään Varhaiskasvatuspäivää monilukutaidon, tutkivan oppimisen ja lukemisen merkeissä. Toivotan antoisaa päivää lapsille, varhaiskasvatuksen henkilökunnalle ja lasten huoltajille.

Kuntapäättäjä, olet paljon vartija. Olet vastuussa kuntasi varhaiskasvatuksen laadusta.

Anne Liimola

kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja työskentelee päiväkodin johtajana