Tulevaisuuden kunta 2023 on Sinun

Jokaisen koti sijaitsee kunnassa. Se on maantieteellinen alue, johon me samaistumme. Siellä ovat juuremme. Kunta on jokaiselle tuttu, mutta kuitenkin omanlainen.

Se on tukenamme kaikissa elämämme vaiheissa, myös niinä vaikeimpina hetkinä.

Elomme kaikkina päivinä me tukeudumme kuntaan ja sen julkisiin palveluihin. Ne ovat jokapäiväinen vetemme, kotimme, lämpömme, sähkömme, joukkoliikenteemme ja turvamme.

Ensin on ihminen

Kaiken tämän keskiössä on ihminen, sinä ja minä. Me olemme ykkössijalla. Me olemme syy, miksi kunta ja palvelut ovat olemassa. Se kenelle tätä tehdään.

Parasta kaikessa, me saamme päättää, millaisen kodin teemme. Tulevaisuudessakin kunta on meidän yhteisten päätöksiemme lopputulos.

Voimme käpristyä sisäänpäin ja haikailla menneisiin vuosikymmeniin. Sillä tavalla ei rakenneta sosiaalisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävää, kasvavaa ja toisistamme huolehtivaa tulevaisuutta.

Lähivuosina käydään suuri arvokeskustelu. Mitä arvoja haluamme edistää? Millaisen tulevaisuuden lapsillemme rakentaa? Miten käytössä olevat resurssimme jaetaan eri palveluihin? Minkälaisia julkisia palveluja eri elämän vaiheessa saamme?

Vuonna 2023 kunnat muuttuvat peruuttamattomasti, mikäli hyvinvointialueet syntyvät. Hyvinvointialueet ottavat vastuulleen sosiaali- ja terveyspalvelut.  Mikä on kuntien ja kaupunkien rooli ja merkitys vuoden 2023 jälkeen?

Hyvinvointiyhteiskunnan palveluille on moni taho laskenut hinnan, muun muassa terveyspalveluille, päiväkotihoidolle ja koulutukselle. Mutta paljonko maksaa inhimillisyys? Mikä on sen hinta? SDP:n on mahdollistettava julkisilla palveluilla jokaiselle suomalaiselle kotikunnassaan sosiaalisesti, ekologisesti, kulttuurisesti ja taloudellisesti kestävät elämän edellytykset. Ne luovat osaltaan hyvän ja inhimillisen elämän puitteet meille kaikille.

Arvot ovat kompassi

Arjen tiimellyksessä inhimillisyys ja yhteisöllisyys jäävät liian usein taka-alalle, vaikka juuri niistä ammentaa suomalainen arvopohja. Me kaipaamme osaksi yhteisöä. Yhteisen päämäärän eteen ponnisteleminen tuo merkitystä elämään.

Se antaa syyn pimeänä aamuna pukea ulkotakin ja painella viimassa kohti työmaata. Se antaa mahdollisuuden toimeentuloon ja hälventää huolia pärjäämisestä. Se luo eväät parempaan huomiseen meille kaikille.

Tätä ei ole kuitenkaan saatu, vaan sen eteen on ponnisteltu. On tehty rohkeita tulevaisuutta rakentavia päätöksiä. On nähty huomista pidemmälle, vuosikymmenien päähän. Välillä tuntematon pelottaa, hirvittääkin. Muutos ei kohtele kaikkia tasapuolisesti. Globaalin pandemian tuomassa kriisissä kohtaamme erilaisia vaikeuksia. Toisille se tarkoittaa toimeentulon menetystä ja vaikeita aikoja. Toisille koettelemus lisää henkistä kuormitusta, jopa siinä määrin, että apua tarvitaan. Varmaa on, että aiempi arki ei koskaan palaa. Se on luonnollinen osa yhteiskuntamme kehittymistä.

Epävarmuuden, pelon ja eteen piirrettyjen uhkakuvien keskellä arvot ohjaavat oikeaan. Ne yhdistävät meitä sosialidemokraatteja yli vuosikymmenten, yli sukupolvien ja yli vaikeiden aikojen.

Lauri Lyly
Tampereen pormestari

Vierustoverit Anne ja Aila

Valtuustokauden alkaessa jokainen valtuustoryhmä päättää, missä kukin valtuutettu istuu. Toki riippuen valtuustoryhmien valtuutettujen määrästä, katsotaan ensin paikat, mitkä kullekin ryhmälle tulevat.

Valtuustoryhmillä on erilaisia linjauksia istumapaikoille. Eturivien paikoilla istuu ryhmien puheenjohtajia, kansanedustajia, pormestari ja apulaispormestareita, ehkäpä valtuustokonkareita. Valtuustoryhmän puheenjohtaja yleensä määrittelee ryhmänsä istumajärjestyksen.

Kuluneen valtuustokauden alussa päädyimme istumaan vierekkäin, onneksi. Olimme olleet toki pitkään samassa valtuustoryhmässä, mutta emme olleet kovin paljon tekemisissä. Valtuutetut näkevät pääsääntöisesti toisiaan valtuustoryhmän ja valtuuston kokouksissa eikä ehkä muuten, elleivät tule valituksi vaikkapa samaan lautakuntaan tai kaupunginhallitukseen.

Huomasimme, että meillä oli usein sama värikoodi tai kuviot vaatteissa

Hyvin pian me vierekkäin istuvat toverit tutustuimme toisiimme valtuuston kokouksien yhteydessä. Tapasimme myös viikoittain sd-kaupunginhallitusryhmässä, joka kokoontuu aina ennen hallituksen kokousta.

Valtuuston kokouksissa huomasimme, että meillä oli usein sama värikoodi tai kuviot vaatteissa. Tämä oli mielestämme hauskaa, mutta myös yllättävää. Mietimme, että pitääkö aloittaa toisen infoaminen pukeutumiseen liittyen.

Meistä tuli myös kokouksissa niitä, jotka ahkerasti jaksoivat istua valtuustosalissa ja kuunnella puheenvuoroja. Emme toki kumpikaan ole tuppisuita, vaan käytämme puheenvuoroja.

Valtuustossa voi ystävystyä yli puoluerajojen

Yhteistyömme lisääntyi valtuuston kokousten läpikäymisen myötä. Kotimatka valtuuston ja kaupunginhallituksen kokousten jälkeen suuntautui kaupungin itäiselle puolelle Annen ollessa kuskina. Tämä yhteinen kotimatka oli välillä jopa terapeuttista; valtuuston kokousten käänteitä oli hyvä purkaa. Useimmiten monituntisten kokousten jälkeen myös nauruhermot olivat koetuksella, terapiaa se on naurukin. Huomasimme myös, että meillä on samat arvot ja olemme molemmat luonteiltamme iloisia ja nauravaisia.

Valtuustossa voi siis ystävystyä yli puoluerajojen ja tietysti omasta valtuustoryhmästäkin voi löytää parhaimmillaan uusia ystäviä. Nyt lähestyvissä kuntavaaleissakin teemme myös yhteisiä juttuja.

Tällaisia me kaksi olemme, toisen näkökulmasta

Aila on todella ahkera, aktiivinen ja rohkea kaupunginvaltuutettu. Ihmettelen, mistä hän ammentaa valtuustoaloitteita, ehkäpä siihen auttaa Ailan laajat verkostot. Ailasta pitää myös todeta, että kaupunginvaltuuston varapuheenjohtajana hän on onnistunut hyvin kokousten johtamisessa.”

Anne on iloinen, nauravainen ja hyväsydäminen, sydän paikallaan. Hän ei koskaan puhu pahaa toisista, vaan yrittää löytää positiivisia puolia kaikesta ja kaikista. Annen sydämen asia on varhaiskasvatus ja henkilöstön hyvinvointi. Hän tukee ja kuuntelee; hyvä valtuustotoveri ja ystävä.”

Politiikka on usein kilpailua, niin puolueen sisällä kuin puolueiden välillä. Mutta jos hyvin käy, politiikassa voi löytää myös ystävän. Meillä kävi näin hyvä onni.

Anne Liimola, kaupunginhallituksen jäsen (sd.)  & Aila Dündar-Järvinen, kaupunginvaltuuston 1.vpj (sd.)

Varhaiskasvatuspäivä vietetään monilukutaidon parissa

Vietämme tutkitun tiedon teemavuotta. Teemavuoden aikana nostetaan esille tutkitun tiedon lähteitä kuten tilastoja, selvityksiä ja tutkimustietoa. Teemavuodella tavoitellaan tutkitun tiedon näkyvyyttä ja halutaan tiivistää yhteistyötä eri tutkitun tiedon parissa työskentelevien kesken.

Tutkitun tiedon teemavuodessa on mukana myös Valtakunnallinen Varhaiskasvatuspäivä, jota on vietetty jo 30 vuoden ajan. Päivän tarkoituksena on tuoda esille varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien työn merkitystä. Maaliskuun toisena torstaina vietettävällä päivällä on aina teema ja tämän vuoden teema on: ”Nyt on monilukutaidon aika!”. Päivää on tarkoitus viettää päiväkodeissa ja tuoda esille varhaiskasvatuksen merkitystä.

Tavoitteena on aina ollut myös se, että kuntapäättäjätkin tutustuisivat varhaiskasvatukseen. Tänä vuonna toivottavasti kuntavaaliehdokkaat ja nykyiset valtuutetut tutustuvat Karvin (Kansallinen koulutuksen arviointikeskus) ”Varhaiskasvatuksen laatu arjessa – Varhaiskasvatussuunnitelmien toteutuminen päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa” – arviointihankkeeseen (2020).

Ajattelu alkaa ihmettelystä on hyvä periaate jokaiseen lapsen päivään

Arvioinnissa todettiin, että puutteita on paikoin taidekasvatuksessa, lukemisessa, monilukutaidossa ja tutkivassa oppimisessa. Viime vuoden Varhaiskasvatuspäivän teema oli taidekasvatus, joten tänä vuonna teemana on lukemisen, monilukutaidon ja tutkivan oppimisen toteutuminen päiväkodissa.

Lapsen jokaiseen päivään varhaiskasvatuksessa tulee kuulua tutkimista, monilukutaitoa vahvistavaa toimintaa, kirjallisuutta ja ääneen lukemista. Ajattelu alkaa ihmettelystä on hyvä periaate jokaiseen lapsen päivään.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat vain laadukkaassa toiminnassa

Varhaiskasvatus on lapsen oikeus, siksi kuntapäättäjän on tiedettävä varhaiskasvatuslain tavoitteet ja huolehdittava, että lain tavoitteet pystytään toteuttamaan. Panostus varhaiskasvatukseen on panostus lapsen hyvään elämään ja tulevaisuuteen. Varhaiskasvatuksen tehtävänä on edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta, ehkäistä syrjäytymistä ja tukea lapsen kasvua, kehitystä ja oppimista. Varhaiskasvatuksessa opitut tiedot ja taidot vahvistavat lapsen osallisuutta, kohden aktiivista yhteiskunnan toimijuutta.

Varhaiskasvatuksen tavoitteet toteutuvat vain laadukkaassa toiminnassa, joka varmistetaan osaavalla henkilökunnalla ja pedagogiikan johtamisella. Laatua varmistaa myös ryhmäkoko, joka mahdollistaa lain ja varhaiskasvatussuunnitelman toteuttamisen.

Tänään 18.3. vietetään Varhaiskasvatuspäivää monilukutaidon, tutkivan oppimisen ja lukemisen merkeissä. Toivotan antoisaa päivää lapsille, varhaiskasvatuksen henkilökunnalle ja lasten huoltajille.

Kuntapäättäjä, olet paljon vartija. Olet vastuussa kuntasi varhaiskasvatuksen laadusta.

 

Anne Liimola

kaupunginvaltuutettu, kaupunginhallituksen jäsen ja työskentelee päiväkodin johtajana

Ennakkoilmoitus vaalirahailmoituksesta tulisi olla pakollinen

Kuntavaalit lähestyvät ja ehdokkaiden mainoksia alkaa näkyä kaikkialla. Vaalimainokset eivät usein ole ilmaisia, joten ehdokkaan tulee pitää huoli kampanjansa kuluista ja tuloista. Silloin hän pystyy täyttämään helpommin vaalirahailmoituksen vaalien jälkeen, mikäli tulee valituksi kaupunginvaltuutetuksi tai varavaltuutetuksi.

Ehdokkailla on 18.3.–17.4. välisenä aikana mahdollisuus tehdä vapaaehtoinen vaalirahailmoitus. Tämä lisää äänestäjän näkökulmasta avoimuutta, kenen rahoilla ehdokas pyrkii valtuustoon. Viime kuntavaaleissa Tampereella valituksi sekä varalle tulleista 82 ehdokasta (60 %) jätti kuitenkin täyttämättä ennakkoilmoituksen vaalirahailmoituksesta.

Demokratian avoimuuden näkökulmasta tämä on ongelmallista, koska budjetit vaikuttavat merkittävästi ehdokkaan menestykseen. Nollabudjetilla voi toki menestyä, jos on jo ennestään tunnettu. Viime kuntavaalien vaalirahailmoituksia lukiessani havahduin puolueiden sisällä valitsevaan epätasa-arvoisuuteen, koska osa ehdokkaista sai merkittäviä tukia ulkopuolelta ja toisaalta suurin osa kävi vaalit täysin omilla rahoillaan.

Parhaimmillaan vaalituki parantaa ehdokkaiden välistä vaalikampailua

Vaalituessa ei ole mitään väärää, vaan päinvastoin on hienoa, että ehdokkailla on verkostoja, jotka antavat rahaa kuntavaalikampanjoihin. Nämä tuet tulisi kuitenkin saattaa julkisuuteen ennen vaaleja, jotta äänestäjällä on mahdollisuus punnita oman ehdokkaansa taustat.

Parhaimmillaan vaalituki parantaa ehdokkaiden välistä vaalikampailua, koska tällöin kaikille tulee paremmat mahdollisuudet näkyä ja kuulua maksullisilla mainospaikoilla. Valitettavasti taustoja tutkiessa tulee vastaan myös toinen puoli, jolloin hyvätuloiset eliitin jäsenet nappaavat vielä suurimmat vaalituet, eivätkä laita yhtään omaa rahaa vaalikampanjaansa.

Kuntavaaleissa kampanjabudjetit ovat pääosin matalia

Tämä heikentää demokraattista päätöksentekoa, koska valtuustossa päätöksiä tekevät yhä useammin samoista lähtökohdista elävät henkilöt, joilla ei ole välttämättä kosketusta edustamiensa ihmisten arkeen. Tästä tuleekin mieleen aikoinaan kysely, missä kysyttiin maitolitran hintaa, eivätkä kaikki poliitikot osanneet vastata tähän oikein.

Olen julkaissut kaikki kuntavaaleihin liittyvät kuluni kotisivuillani marraskuusta lähtien. Hyvin yksityiskohtaisesti ja avoimesti. Haluan esimerkilläni kannustaa kaikkia kuntavaaliehdokkaita kertomaan vaalibudjettinsa muodostumisen niin kuluineen kuin tuloineen jo ennen ennakkoäänestyksen alkua.

Kuntavaaleissa kampanjabudjetit ovat pääosin matalia, joten avoimuuden näkökulmasta ei pitäisi olla estettä sille, että ennakkoilmoitus vaalirahoista voisi olla pakollinen kaikille ehdokkaille. Kannustan kaikkia Tampereen kuntavaaliehdokkaita julkaisemaan oman ennakkoilmoituksen kampanjakuluistaan sekä kampanjatuloistaan. Lisätään omatoimisesti avoimuutta vaaleissa.

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu

Laadukas koulutus, tarvittava määrä henkilökuntaa ja sopivat luokkakoot ovat panostus meidän kaikkien tulevaisuuteen

Muistan sen hetken kirkkaasti, kun lapseni opettaja kutsui minut keskusteluun. Olimme perheeni kanssa aivan tuoreita tamperelaisina. Pienessä ajassa hän oli huomannut alan ammattilaisena, että lapsellani on vaikeuksia hahmottaa sanoja ja löytää oikeita sanoja kuvaamaan tilanteita sekä tunnetiloja.

Muistan, miten hämmennyin ja sanoin, ettei sellaisesta ole koskaan ollut puhetta.

Toki olin huomannut tiettyjä haasteita arjessa, mutta ajattelin niiden johtuvan vain siitä, että hän tarvitsi muita enemmän aikaa sanoittaa ajatuksiaan ja tunteitaan.

Hän oli vauhdikas lapsi, jonka oli välillä vaikea pysähtyä harjoittelemaan uusia asioita ja turhautuminen näkyi aina yliaktiivisuutena. Ja siitä vilkkaudesta monet olivat mielellään jakaneet havaintojaan.

Opettaja oli nähnyt lapsessani jotain, mitä muut eivät olleet nähneet

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun kukaan ei osoittanut sormella lastani sinä hetkenä, kun hän turhautui yrittäessään sanoittaa tunteitaan.

Hän oli ensimmäinen opettaja, joka ei pitänyt lastani huonosti käyttäytyvänä ongelmatapauksena.

Se oli ensimmäinen palaveri, josta lähdin itse helpotuksen itkua pidätellen: tämä opettaja oli nähnyt lapsessani jotain, mitä muut eivät olleet nähneet.

Opettaja osasi ohjata meidät hakemaan apua ja tukea. Tuosta hetkestä on nyt vuosia aikaa, mutta edelleen olen koko sydämestäni kiitollinen opettajalle. Hänen ansiostaan lapseni voi käydä koulua normaalisti eri tukitoimien ansiosta ja jopa hyvin arvosanoin.

Jokainen lapsi ansaitsee tukea

Olen saanut vanhempana nähdä, miten koulujen resurssipula kurittaa lapsia, jotka eivät pysty opiskelemaan normaaliin tahtiin luokassa. Olen joutunut katsomaan, miten riittämätön rahoitus kurittaa niitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea ja eivätkä pysty keskittymään ison ryhmän hälinässä.

Näissä olosuhteissa ammattilaisiksi kouluttautuneet opettajat yrittävät mahdollistaa opetuksen kaikille lapsille tasapuolisesti ja haasteista huolimatta. Jokainen lapsi ansaitsee tukea.

Perheelläni on ollut onni kohdata opettaja, joka tunnisti haasteen, jota moni muu ei ollut nähnyt.

Suurissa ryhmissä opettajat eivät pysty huomioimaan yksilöllisesti oppilaita

Millaista olisikaan kouluarki, jossa käsiparit, rahoitus ja resurssit riittäisivät tukemaan lasten hyvinvointia, kasvua ja opetusta? Jossa olisi mahdollista etsiä niitä perimmäisiä ongelmia oppimisen haasteisiin. Miltä näyttäisi perheiden hyvinvointi ja millaisia nuoria lapsista kasvaisi, millainen olisi heidän elämän polku?

Tulevalla valtuustokaudella olen sitoutunut pitämään ryhmäkoot kurissa, eikä niiden suurentamista tule hyväksyä, eikä ehdottaa. Suurissa ryhmissä opettajat eivät pysty huomioimaan yksilöllisesti oppilaita. Paljon jää näkemättä.

Lisäksi kouluihin tarvitaan riittävästi aikuisia, joilla on mahdollisuus olla läsnä, kuulla ja nähdä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Kouluissa on oltava oppilasta ja opiskelijaa lähelle ja saatavilla kuraattoreja sekä psykologeja, joilla on aidosti aikaa lapsille ja tarvittaessa myös heidän perheilleen.

Kouluissa tehtävä työ ei ole vain kirjoista oppimista, siellä opetellaan taitoja elämää varten

Tampereen suurimmat yksittäiset investointirahasummat on vuoden 2021 talousarviossa laitettu päiväkoti- ja koulutilojen korjauksiin, jotta sisäilma ja seinät saataisiin kuntoon. Se on panostus tulevaisuuteen, jotta lapset eivät sairastu epäterveellisissä ympäristöissä.

Tampereen poliitikkojen on löydettävä yhteinen linja myös luokkakokojen supistamiseen ja koulujen henkilöstöresursseihin panostamiseen – sekin on panostus tulevaisuuteen.

Kouluissa tehtävä työ ei ole vain kirjoista oppimista, siellä opetellaan taitoja elämää varten. Ja kouluissa tehtävä työ on äärettömän tärkeää – sieltä nousevat tulevaisuuden veronmaksajat ja päättäjät. Ja mikä tärkeintä, koulu ei saa olla selviytymistaistelu, josta vain osa selviää voittajina.

Elisa Penders,
aluepäällikkö, PAM Pirkanmaa,
kuntavaaliehdokas

Parempaa pyöräilyä Tampereella

Kuvittele raikasta ilmavirta kasvoillasi. Maisema vaihtuu mukavaan tahtiin matkaa tehdessäsi. Mielessäsi muistelet edellisen päivän töitä sekä sitä, mistä tänään on tarkoitus työpäivä aloittaa.

Keksit ehkä yllättäen ratkaisun jo jonkin aikaa mieltä askarruttaneeseen asiaan. Saatat pysähtyä ja kirjata sen muistiin tai soittaa jollekulle kertoaksesi ideasta. Perille päästyäsi olet täynnä energiaa ja valmiina ryhtymään päivän töihin. Näin on aina silloin, kun pääsen polkemaan työmatkani, 10 kilometriä Hervannasta Tampereen keskustaan.

Tampereen kaupungin strategiassa “Inhimillinen ja vetovoimainen Tampere” on kirjattuna, että kaupungin ydinkeskustan on oltava saavutettavissa kaikilla kulkumuodoilla kävelystä yksityisautoihin. Pyörätieverkostoa onkin viime vuosina paljon parannettu. Strategiassa mainittu laadukas pyöräväylä Hervantaan on osin toteutunut ja jatkoa on tulossa. Nyt väylä kulkee raitiolinjan ja kävelytien välissä jonkin matkaa ja sitten muuttuu yhteiseksi kävelyn kanssa. Rakentamista tarvitaan vielä lisää, jotta kävely ja pyöräily saadaan koko matkalta erotettua toisistaan.

Tärkeää on myös se, että kävelijöille ja pyörällä kulkeville olisi omat, selkeästi merkityt kaistat

Tampereella tarvitaan vielä muuallakin paljon pyörätieverkoston parantamista. Pyöräteiden suunnittelussa ja rakentamisessa tulee huomioida kulkuyhteyksien jatkuvuus, turvallisuus, sujuvuus, esteettömyys ja viihtyisyys. Suunnittelun lähtökohtana tulee olla ihminen ja ihmisen luontainen toiminta. Pyöräilyn ideaan ei kuulu se, että välillä tullaan alas satulasta ja talutetaan. Ei autoilijakaan nouse välillä kävelemään autonsa vierellä. Ympäristön suunnittelun ja rakentamisen tulee olla sellaista, että se houkuttelee liikkumaan jalkaisin ja pyörällä. Näin tuetaan kestävää kehitystä.

Tärkeää on myös se, että kävelijöille ja pyörällä kulkeville olisi omat, selkeästi merkityt kaistat. Tarvitaan leveämpiä kevyenliikenteen väyliä. Talvella tarvitaan laadukasta kunnossapitoa. Viime vuosien talvina pyöräteiden kunnossapito on vaikuttanut oleva kovin haasteellista, oli lunta sitten vähän tai paljon. Pyörätiet ovat usein pehmeitä ja alusta pettää pyörän alla. Kun tällainen pehmeä väylä sitten jäätyy, niin siihen muodostuu ikäviä polanteita. Ne saavat pyörän heittelehtimään pelottavasti. Polanteet rouhitaan usein sellaisella terällä, jonka leveys sattuu olemaan samaa luokkaa kuin pyörän rengas, joten pyörätie on edelleen pyöräilijälle vaarallisesti uritettu. Tarttis siis tehdä jotain!

Kävely ja pyöräily edistävät terveyttä ja lisäävät mielen virkeyttä

Olen nähnyt vaikuttavan dokumentin siitä, miten Oulussa hoidetaan pyöräteiden kunnossapito ympäri vuoden, ymmärtääkseni parhaiten maailmassa. Pitäisiköhän mennä sieltä ottamaan oppia? Oulussa voivat kaikenikäiset kuntalaiset polkea ympäri vuoden kouluun tai töihin. Tampereella nykyinen resurssi ei selvästi riitä. Kalustoa tulee uusia, jotta se olisi tehokkaammassa käytössä. Nyt saattaa jokin laite olla pois viikkoja, kun tarvittavaa hajonnutta osaa valmistetaan. Tämä aika on pois tehokkaasta kunnostustyöstä.

Kulkemisen tulee olla esteetöntä kaikkina vuodenaikoina

Kävely ja pyöräily edistävät terveyttä ja lisäävät mielen virkeyttä. Ne ovat myös kestäviä tapoja kulkea paikasta toiseen. Tutkitusti jalan tai pyörällä kulkeva on hyödyksi myös liike-elämälle. Vaikka kävellen ja pyörällä liikkuvat tekevät kerralla pienempiä ostoksia kuin autolla liikkuvat, niin he kuitenkin vierailevat liikkeissä autoilijoita useammin. Vuonna 2018 kävely osuus kulkutavoista oli 31 % ja pyöräilyn vain 9 %. Näissä on varaa nostaa paljonkin. Määrien lisääminen tapahtuu vain olosuhteita parantamalla. Hyvin kunnossa pidetty kevyenliikenteen väylä mahdollistaa helpon kulkemisen myös rollaattoria apunaan käyttäville, pyörätuolilla kulkeville sekä lastenvaunuja ja -rattaita työntävälle.

Valtuutettuna haluan vaikuttaa siihen, että vanhemmat voivat saattaa lapsensa varhaiskasvatukseen, koululaiset kulkea kouluun, opiskelijat oppilaitoksiin ja työtä tekevät töihin tai kuka minnekin, kävellen tai pyörällä sujuvasti sekä turvallisesti. Kulkemisen tulee olla esteetöntä kaikkina vuodenaikoina.

Iloisia kilometrejä jokaiselle!

 

Eija Kamppuri

varavaltuutettu (sd.)

työmatkapyöräilijä ympäri vuoden

Harrastusten perumiset lisäävät lasten ruutuaikaa 

Lasten arki on muuttunut viimeisen vuoden aikana rajusti koronarajoitusten myötä. Päivittäiset harrastukset ovat muuttuneet kotona olemiseksi, joka on johtanut ruutuajan lisääntymiseen. Vanhemman on helppo antaa lapsen olla kännykällä tai pelikoneiden parissa, koska silloin ei tarvitse olla koko ajan viihdyttämässä lastaan. 

Pidemmällä aikavälillä muutokset voivat yllättää vanhemman, kun mukavien pelien jälkeen on siirrytty yhä vauhdikkaampiin peleihin, joissa yhtäkkiä pelin luonne voi olla väkivaltainen. Pelimaailma saa myös eri tavalla lapsia mukaansa, kun toiset osaavat ottaa sen pelinä, kun toiset elävät läpivuorokauden pelimaailmassa. 

Omat lapseni eivät pelaa väkivaltaisia pelejä, mutta ilmaispeleissä voi tulla mainoksien myötä järkyttäviä välähdyksiä väkivallasta. Tästä syystä suosimme maksettuja pelejä, joissa lapsi voi turvallisesti pitää hauskaa. Vanhempien olisi myös syytä seurata lapsensa tekemistä laitteilla, koska he oppivat yllättävän nopeasti käyttämään niitä paremmin kuin itse ymmärrämme.  

Varhaiskasvatuksen ammattilaiset näkevät muutokset lapsissa. Rauhattomat lapset voivat olla jatkuvassa leikkitappelemassa toisten lasten kanssa ja ylilyönneistä tulee pikkuhiljaa arkipäivää. Onneksi päiväkodeissa ja kouluissa lapset voivat keskittyä leikkimiseen ja itsensä kehittämiseen turvallisessa ympäristössä. Tähän he tarvitsevat enemmän tukea ja lisähenkilöstä tulevaisuudessa.  

Oman lapseni esikoulussa tehtiin vetoomus kaikille vanhemmille, missä pyydettiin jättämään kaikki pelit ja videot yhden viikon ajaksi tauolle. Ikärajoihin pyydettiin myös kiinnittämään huomiota. Osallistumme tähän haasteeseen mielellämme, eikä lapseni sanonut asiaan mitään vastaan. Kaveriporukka voi yhden viikon ajan elää ilman pelikonsoleita, jolloin he voivat keksiä leikkejä, jotka eivät liity peleihin. 

Esitän toivomuksen kaikille lapsiperheille varhaiskasvatuksen ammattilaisten innoittamana. Ystävänpäiväviikon kunniaksi voitaisiin pitää tauko kaikista peleistä ja videoista yhden viikon ajaksi. Tämä on hyvä herätys kaikille lapsiperheille, vaikka ongelmia ei olisi tällä hetkellä. Yhteinen leikkiaika lisääntyy ja arjen askareitakin voi tehdä yhdessä. Pidemmällä aikavälillä tämä voi johtaa koko perheen hyvinvoinnin lisääntymiseen. 

 

Ari Wigelius (sd.)
Tampereen kaupunginvaltuutettu 

Se tuttu ja turvallinen

Minulla on ollut viime aikoina ilo käydä keskusteluja lähiöistä – aina yksi ”sydänasiani”. Ajan kuvan mukaisesti tästä tärkeästä aiheesta on keskusteltu virtuaalisissa kanavissa. Hervannan Ruusuklubilla puhuimme paljon Hervannasta Kamppurin Eijan vetäessä keskustelua, ja Kuplan ulkopuolella -podcastissa minulla ja Pekka Salmella on ilo saada olla Ari Wigeliuksen, Jonna Hietalan ja Jyrki Liikan vieraina pohtimassa lähiöasiaa. Kannattaa olla kuulolla näissä kanavissa.

On tärkeää, että kuluneella valtuustokaudella Lauri Lylyn pormestariohjelmassa on ollut kirjattuna lähiöiden kehittäminen. Tampereella on tästä kokemusta, eri aikoina lähiöiden kehittämishankkeissa ovat olleet mukana niin Hervanta kuin Tesomakin – hyvin tuloksin. Nyt valtakunnallisessa ohjelmassa on mukana Multisillan-Peltolammin alue, mikä on niin ikään hyvä asia. Kun lähiöt kaikkinensa ovat mukana myös pormestariohjelman painotuksissa, voimme esimerkiksi hyödyntää tässä hankkeessa saatavia hyviä kokemuksia myös muilla alueilla. Ja panostaa niiden kehittämiseen.

Lähiöissä on 1.5 miljoonan suomalaisen koti. On tärkeää, että pidämme kokonaisvaltaisesti huolta siitä, että lähiöt ovat edelleen hyviä ja viihtyisiä asuinpaikkoja. Myös tätä kautta voimme torjua eriarvoistumista. Kaikkialla asuinympäristön on oltava turvallinen, viihtyisä ja palveluita on oltava ihmisten saatavilla. Meillä Suomessa on onnistuttu siinä, että eri asuinalueet on rakennettu monipuolisesti ja siten ehkäisty alueiden eriytymistä. Tämän tulee olla johtotähtenä jatkossakin.

Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö

Kun aikanaan toimin asuntoministerinä, nostin lähiöt oman ”esityslistani” yhdeksi kärkiasiaksi. Lähiöitä ei kuitenkaan voi kokonaisuudessaan kehittää vain asumiseen liittyvin toimin, vaan siinä tarvitaan monen toimijan yhteistyötä. Koulupuolella on jatkettava periaatetta, jossa haasteellisimmille alueille suunnataan hieman enemmän voimavaroja, jotta kaikkien lasten koulut pysyvät turvallisina ja hyvinä paikkoina oppia.

Olin tietenkin hervantalaisena iloinen mm. siitä, että SDP:nä teimme ryhmäaloitteen, että Pohjois-Hervannan koulun rakennus tehdään kokonaan uusiksi korjauksen sijaan. Näin saadaan lapsille hyvä oppimisympäristö. ”PoHe” on oma vanha kouluni ja on ollut todella upeaa, että jokavuotinen perinne on ollut, että koulun ysiluokat käyvät keväisin luokkaretkellä eduskunnassa luonani. Eikä koronakevät ihan kokonaan vuorovaikutusta päässyt katkaisemaan – tällä kertaa tapasimme PoHen väen kanssa etäyhteyksillä.

Kulkuyhteydet alueille on tehtävä sujuviksi, ja turvattava hyvät joukkoliikenteen palvelut. Alueiden elinvoimaa on pidettävä yllä, julkisia palveluja on oltava asukkaiden lähellä ja myös kaupalliset palvelut säilyvät elinvoimaisella alueella.

On myös huolehdittava siitä, että kotikulmat ovat turvalliset

Olen Tampereella tavannut matkan varrella runsaasti ihmisiä eri asuinalueilla – ja on ollut tärkeää kuulla asukkaiden omia terveisiä kunkin kotialueen kehittämistarpeista. Ministerinä kiersin laajemminkin – lähiökierroksen tein monen kaupungin lähiöihin ympäri Suomen. Kaikkialla asukkaiden oma iso viesti oli tietynlainen me-henki: oma alue on se, mistä halutaan olla ylpeitä! Ja jos huolenaiheita on, niin niihin pitää puuttua. Kaikkialla ihmiset korostivat, kuinka tärkeää on, että omalla alueella on myös hyvät virkistysmahdollisuudet ja luontoa lähellä. Tuolloin saimmekin lisättyä valtion tukea paitsi kotien rakentamiseen ja korjauksiin lähiöissä – myös erilaisiin lähiöympäristön kehittämis- ja kunnostustöihin. Mukaan lukien esim. ulkoilureitit ja myös yhteisöllisyyttä edistävät asukastilat.

On myös huolehdittava siitä, että jokainen voi tuntea, että kotikulmat ovat turvalliset – tänä päivänä ei tähän voi kiinnittää liikaa huomiota. Jo tuolloin lähdimme kehittelemään ajatusta, että voisimme edistää esim. lähiöpoliisitoimintaa. Nyttemmin valtion päässä on satsattu lisää tähän. Olen puhunut paljon siitä, että olisi hyvä saada eri lähiöihin omaa korttelipoliisitoimintaa, jota taannoin mm. koti-Hervannassa oli. Me nuoruuttamme Hervannassa eläneet muistamme hyvin meidän korttelipoliisimme, Kuoppamäen, jonka me nuoret tiesimme, ja joka myös meitä tunsi. Myönteisiä muistoja – siispä taas tarvitaan tuttuja ja turvallisia lähiö-Reinikaisia! Samoin on tarpeellista lisätä sellaista entisen ajan ”talkkari-henkeä”. Kaikkien asioiden osalta ei tarvitse kaipailla ”vanhoja hyviä aikoja” – mutta joissain asioissa niin on viisasta tehdä. Eikä vähiten niissä, jossa haetaan lisää yhteisöllisyyttä ja turvallisuuden tuntumaa.

Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita

Kuplan ulkopuolella -podcastissa esitettiin ”väitteitä”, joihin minun ja Pekan tuli kertoa näkemyksemme. Yksiselitteistä oli, että ihmiset kaipaavat myös kulttuuria; maailma olisi tyhjä ilman musiikkia, kirjoja, kuvia. Tämä pätee myös lähiöiden osalta. Se lähikirjasto on monille rakas. Ja ympäristön tekee viihtyisäksi se, että sen yhteydessä on mahdollista kohdata ja nauttia kulttuurista ja olla luova. Osana kokonaisvaltaista lähiöajattelua myös kulttuuriministerin hattu päässäni sain mahdollisuuden tukea hankkeita, joissa tuotiin kulttuuria lähiöihin asukkaiden pariin. Tästä myös Tesomalle ja Hervannalle tuli rahoitusta.

Oli myös hienoa yhtyä väitteeseen ”Demarit ovat lähiöiden asiantuntijoita”. Niin ovatkin – ja myös tekojen tekijöitä. Näyttöjä on, ei vain puhetta. Valtakunnallisesti olemme taas edistämässä lähiöiden kehittämistä. Viime hallituskaudella, kun olimme oppositiossa, lähiöiden kehittämishanketta ei ollut käynnissä, mutta kauden lopulla eduskunnan Tarkastusvaliokunnassa linjasimme asuntopoliittiseen mietintöömme periaatteen, että jatkossa olisi taas laadittava lähiöiden kehittämisohjelma. Tämän kirjauksen puolesta teimme valiokunnassa paljon työtä, ja näin valiokunta ja sitä kautta koko eduskunta sitten linjasikin.

Kun tämän kauden uutta hallitusohjelmaa neuvottelimme, toimme tämän kirjauksen myös hallitusohjelmaan. Samalla päätettiin, että alamme jälleen toteuttaa lähiöiden kehittämisohjemaa. Tähän varattiin siinä yhteydessä myös merkittävästi voimavaroja.

Jo tehdystä on hyvä jatkaa. Tampereella on edelleen nostettava kunniaan lähiöiden kehittäminen ja kaikkiaan huolehdittava siitä, että kaikilla asukkailla on oikeus hyvään ja viihtyisään asuinympäristöön – siihen tuttuun ja turvalliseen.

Pia Viitanen
Kaupunginvaltuutettu
Kansanedustaja

Kiusaajan pahoinvointiin on mahdollista puuttua

Viime aikoina raadolliset kiusaamistapaukset ovat nousseet julkisuuteen. Hetken kiinnitämme huomiota, mutta sitten ongelmaan puuttuminen jää toteutumatta. Todellisuudessa myös kiusaaja on usein uhri, joka purkaa pahaa oloaan väärin. 

Julkisessa keskustelussa on ongelma. Kauhistelemme kiusaamistapauksia, mutta emme halua tai uskalla puuttua ongelmien syntymiseen. Kiusaajan kimppuun käyminen ei johda mihinkään, eikä kiusatun siirtäminen pois toiseen kouluun. Ongelmien syntyyn tulee puuttua pitkäjänteisellä kasvatustyöllä ja varhaisella puuttumisella.

Kiusaamisen taustalla voi olla monia eri syitä. Esimerkiksi lapsi ei saa tarpeeksi huomiota, kukaan ei kuuntele häntä oikeasti. Usein taustalla on myös omat kokemukset kiusatuksi tulemisesta. Suorituskeskeinen yhteiskuntamme vaientaa hiljaisen äänen, joka pyytää tulla huomioiduksi.

Varhaiskasvatuksessa lapsella on mahdollisuus tulla kuulluksi, siksi meidän tulee yhteiskuntana panostaa sen laatuun. Mitä pienempi lapsi, sitä pienempi tulee lapsiryhmän olla, jotta alan ammattilaiset voivat ottaa jokaisen lapsen huomioon toiminnan suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa. Henkilöstöllä tulee olla aito mahdollisuus huomata jokainen lapsi yksilönä varhaiskasvatuspäivän aikana.

Varhaiskasvatuksessa kiusaaminen on suurimmaksi osaksi lapsen kyvyttömyyttä toimia vuorovaikutuksessa toisten lasten kanssa. Taitojen oppimiseen tarvitaan opettajan ohjausta. Perusopetuksessa toistetaan aiemmin opittua.

Parhaiten kouluissa ja päiväkodeissa tapahtuvaan kiusaamiseen pystymme puuttumaan panostamalla henkilöstön määrään sekä heidän koulutukseensa ongelmatilanteiden havaitsemisessa. Pahoinvoivan nuoren kiusaamiseen pystytään puuttumaan, kun hänen ympärillään ovat tutut opettajat, eivätkä jatkuvasti vaihtuvat sijaiset. Varhaiskasvatuksessa jokaiselle lapsella tulisi olla mahdollisuus tarvittaessa päästä syliin. 

Tampereen kaupunki voi puuttua kiusaamiseen kouluissa ja päiväkodeissa panostamalla työntekijöiden määrään ja heidän mahdollisuuksiinsa suoriutua tehtävissä laadukkaasti. Esimerkiksi sijaisjärjestelmän kehittäminen on tärkeää. Keskeistä on myös, että koulujen ja päiväkotien ryhmäkoot pysyvät tarpeeksi pieninä. Henkilöstön ja lasten hyvinvointiin panostaminen tulee pidemmällä aikavälillä halvemmaksi kuin säästöleikkaukset.

Yhteiskuntana meidän tehtävä on luoda sellaiset puitteet lapsillemme, ettei kukaan joudu kiusatuksi. Panostetaan laadukkaaseen varhaiskasvatukseen sekä perusopetukseen, silloin pystymme ennaltaehkäisemään kiusaamiseen johtavia syitä.

 

Ari Wigelius (sd.)
kaupunginvaltuutettu

Eija Kamppuri (sd.)
varavaltuutettu

Koronapandemia pakottaa kuntavaaliehdokkaat verkkoon

Korona on muuttanut käyttäytymistämme: ihmiskontakteja halutaan vältellä, jotta virus ei leviäisi. Kevään kuntavaaleja silmällä pitäen tämä tarkoittaa muutosta vaalikampanjointiin. Keskustorin mökkikylän tilalla on tyhjä aukio, ja ihmiset etsivät netin syövereistä sopivia ehdokkaita.

Muutokset vaalikentillä ovat suuria, kun perinteiset vaalitapahtumat siirtyvät verkkoon. Miten suhtaudutaan ehdokkaaseen, joka jakaa vaalimateriaalia kaduilla? Tuskin kovin hyvin, kun jokaista ylimääräistä kohtaamista pyritään välttämään.

Ehdokkaiden on siis muutettava suunnitelmiaan ja toimittava verkossa. Tunnettuus entuudestaan on aiempaa arvokkaampaa, koska netissä on niin paljon materiaalia, että ihmiset eivät jaksa tutustua uusiin asioihin vaan turvautuvat ennestään tuttuihin ehdokkaisiin.

Verkossa kampanjoiminen saattaa vaikuttaa haastavalta, koska monet sosiaalisen median alustat voivat tuntua aluksi vaikeilta paikoilta luoda tunnettuutta. Menestyksen salaisuus verkossa kuitenkin on sama kuin perinteisissä kasvokkain käytävissä kampanjoissa. Erikoistuminen tiettyjen teemojen kautta ja selkeät argumentit asian puolesta luovat pohjan onnistumiselle.

Hyvä kuva kiinnittää huomiota

Koska verkko tulee täyttymään vaalikampanjoinnista ja tuhansista puheenvuoroista, visuaalisuuden merkitys korostuu. Hyvä kuva kiinnittää huomiota paljon paremmin kuin pelkkä teksti. Mikäli mahdollista, ehdokkaan kannattaa panostaa muutamaan laadukkaaseen henkilökuvaan mutta yhtä lailla myös erilaisia tunnelmia luoviin, dokumentaarisiin tilannekuviin, sillä ne tekevät ihmisestä lähestyttävän. Useaan kertaan käytetty henkilökuva ei tarjoile mitään uutta – päinvastoin: se saattaa viedä terävimmän, kiehtovimman kärjen ehdokkaasta.

Kuva välittää parhaimmillaan ehdokkaasta jotain aitoa ja kertoo enemmän kuin geneeriset sanat. Onko luonto lähellä sydäntäsi? Mitäpä, jos kuvaisit itsesi hiihtoladulla tai kannonnokassa termosmukin kanssa? Hankeen kellahtaneesta pulkasta ja nauravista naamoista tajuaa vähemmälläkin, että perheasiat kiinnostavat. Tärkeintä on, että esiintyy myös kuvissa äänestäjänsä kanssa samalla, helposti lähestyttävällä, arkisellakin tasolla.

Podcast antaa äänen ehdokkaalle

Haluamme antaa ihmisille tietoa kevään kuntavaaleista monelta kantilta. Siksi olemme aloittaneet podcastin, jossa keskustelemme paikallisesti tärkeistä aiheista kansankielellä. Kansalaisvaikuttaminen on noussut suureksi trendiksi viime vuosina, ja podcast-sarjat ovat tästä yksi esimerkki. Erilaisia podcasteja on tarjolla runsaasti ja ihmiset tykkäävät niitä kuunnella: se on helppoa ja jokainen voi valita itselleen parhaiten sopivan kuunteluajankohdan.

Haastamme kaikki ehdokkaat kertomaan omista tavoitteistaan vaalikampanjoissa ja otammekin keväällä kymmeniä ehdokkaita puhumaan heille tärkeistä aiheista podcast-sarjassamme. Demokratian näkökulmasta on tärkeää saada ääni ehdokkaille.

 

Jonna Hietala, Jyrki Liikka ja Ari Wigelius
Kuplan ulkopuolella -podcastin tekijät

Kuva: Jesse Sainio