Orpon hallitus sammuttaa Suomesta valot

Orpon hallitus säästää ja kurjistaa Suomea hengiltä. Se uhoaa laittavansa julkisen- ja kansantalouden kuntoon. Todellisuudessa tapahtuu päinvastaista, monet toimenpiteet hidastavat todellisuudessa taloudellista toimeliaisuutta ja rapauttavat hyvinvointivaltion ydintä. Peruskoulu on rikki, työmarkkinat sekaisin, rakentaminen on seis, sosiaali- ja terveydenhuoltojärjestelmä romahtamassa ja vankilat tupaten täynnä.

Hallitus leikkaa työttömyysetuuksia ja heikentää useita sosiaalietuuksia. Tämähän käytännössä merkitsee vain leikkausten kohteena olevien ihmisten tulojen supistumista. Työllisyysvaikutuksista ei ole tehty vaikuttavuusarvioita ja ns. kannustinloukkujen purkamisen heikko vaikutus työllistymiseen nähtiin perustulokokeilun yhteydessä. Leikatut rahat ovat poissa rasvaamasta taloutta, varsinkin talouden ollessa taantumassa ja työttömyyden ollessa nousussa. Eikä Suomessa työntekijä voi odottaa irtisanomiskorvauksiakaan, jotka ovat käytössä useissa Euroopan maissa.

Maan tuvallisuus on paljon muutakin kuin maan sotilaallinen puolustaminen.  Orpon hallitus ei ymmärrä, että ihminen tarvitsee turvaverkkoa erilaisissa elämäntilanteissa, sairastuttuaan, vanhetessaan, jouduttuaan asunnottomaksi tai esimerkiksi työttömyyden varalta. Lapset tarvitsevat suojelua ja turvaa. Sosiaalihuollon palveluvalikoiman leikkaaminen on lyhytnäköistä säästämistä. Se saattaa jopa järkyttää yhteiskuntarauhaa ja heikentää kansakunnan selviytymistä kriisitilanteissa. Yhteiskuntamme keskeinen tukipilari on toimiva sosiaalihuolto yhdessä poliisin, hoitajien, lääkäreiden ja rikosseuraamuslaitoksen kanssa.

Espanja näytti mallia myös suomalaisille, millä peruskoulu saataisiin halvalla kuntoon. Koska älylaitteet vievät lasten keskittymiskyvyn, kännykät koulussa narikkaan ja pienimmille ei anneta älypuhelinta lainkaan. Miksi hallitus ei tartu toimeen! Hallitusohjelmassa on siitä maininta. Orpo sanoo, ettei peruskoulusta leikata. Jokainen lapsiperheeltä leikattu euro heijastuu myös perheen peruskoululaisten arkeen. Taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevalla perheellä ovat voimavarat vähissä ja kaikki energia menee elämässä selviytymiseen. Pienen koululaisen tärkeä tukeminen voi siinä unohtua.

Työmarkkinoiden luottamus on atomeina. Paluuta entiseen neuvottelevaan kulttuuriin ei yksinkertaisesti ole. Hallitus ei ole vielä saanut ay-liikkeestä selkävoittoa, korkeintaan ay-puoli on painitermein ”sillassa. Koska hallitus on ryhtynyt osapuoleksi työmarkkinakysymyksissä, ay-liikkeen yhteistyö mahdollisen toisenvärisen hallituksen kanssa varmasti jatkossa tiivistyy, toivoa sopii, viimeistään seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Odotetaan, minkälaista ”hulababaloota” syksyn työmarkkinakierros työehdoista tuo tullessaan? Vaikea työmarkkinatilanne aiheuttaa kuitenkin miljardiluokan talouden kasvujarrun.

Orpon hallitus ei näytä antavan edes mahdollisuutta hyvinvointialueuudistukselle. Hyvinvointialueet ovat oikeastaan mahdottoman tehtävän edessä. Miljardiluokan rahoitusvajeitten syyt kyllä tiedetään, valtionvarainministeriö alibudjetoi tahallaan määrärahat. Hallitus kiristää raharuuvilla alueita leikkauksiin, keskittämiseen ja toimipisteiden lakkautuksiin. Rahaa hallituksella kuitenkin riitti yksityisten lääkäripalveluitten Kela-korvausten nostamiseen puoli miljardia. Ja aikaa on riittänyt tehdä yksi tyhmimmistä säästökeinoista, nimittäin hoitotakuun pidentäminen kahdesta viikosta kolmeen kuukauteen. Ei liene yhtään ammattilaista, joka katsoisi, että esitys olisi tästä maailmasta kotoisin.

Rakennusalan ahdingon syyt tiedämme. Pandemia, Ukrainan sota ja näitten seurauksena nousseet korot, raaka-aineitten hinnat ja kysyntälama. Rakennusala on pitkään pyytänyt valtiolta elvyttävää apua, jotta asuntorakentamista saataisiin aikaan. Toiveissa on ollut korkotukea ja joustavuutta korkoehtoihin. Hallitus ei ole reagoinut paitsi leikkaamalla kotitalousvähennystä ja nostamalla arvonlisäveroa, mikä edelleen vähentää kotitalouksienkin remonttihalukkuutta. Rakennusalan elvyttäminen olisi yksi nopeimpia keinoja lisätä työllisyyttä. Hallituksen tarmo on kuitenkin kohdistunut mieluummin työttömyyskorvausten leikkaamiseen kuin työllisyyden lisäämiseen. Toivotaan rakennusalalle parempia aikoja, hallituksen toimettomuudesta huolimatta, korkotason lähtiessä laskuun.

Yhdysvalloissa on matala työttömyysaste. Siellä on noin 2,5 miljoonaa vankia. He ovat usein vaikeimmin työllistettäviä ihmisiä tai työttömiä. Vankilat alkavat täyttyä meilläkin. Orpon hallitus kiristää lainsäädäntöä ja niitten seurauksena vankimäärä kasvaa nykyisestä. Vankipaikkoja ei ole tarpeeksi ja vankiloiden tilanne on hankala. Vangit ovat säilytyksessä ja vain lakisääteiset palvelut, kuten ruokailu ja puhtauspalvelut toimivat. Tähänkö me yhteiskuntana pyrimme? Asenteet ovat vinksallaan, kuntouttaahan vankeja pitäisi yhteiskuntakelpoisiksi.  Oikeusministeri Meri vaatii alaikäisiäkin vankilaan. Hallitus selvittää, voisiko alle 15-vuotiaitakin pidättää. Vaikka poliisikin varoittaa rangaistusten koventamisen olevan tehottomia. Nuori ei kovin paljon mieti, mitä hetken huumassa tuli tehdyksi ja mitä sanktioita siitä seuraa. Vankila pilaa lopun elämän onnistumismahdollisuudet.

Kansan mitta on täyttynyt Orpon hallituksen toimista. Hallitukseen luottaa enää 36 prosenttia kansalaisista. Ns. kansalaispulssin tulos täystyrmäys hallitukselle. Se on surkein tulos tutkimuksen historian aikana. Suomea ei pidetä enää oikeudenmukaisena, koulutusvaltiona ja luottamus terveydenhuoltojärjestelmään on romahtanut.

Orpon hallituksen epäoikeudenmukaisella leikkauslinjalla ei Suomen talous tule kuntoon, tarvitaan myös kasvua edistäviä toimenpiteitä. Suomen poliittisesta sekavuuden tilasta on päästävä tasapainoon ja kansalaisten oikeudenmukaiseen kohteluun. Äänestäjä voi ensimmäiseksi muistaa, että ääni populistille on ääni Euroopan taantumukselle ja Venäjälle.

Esa Kanerva
Kunnallisjärjestön hallituksen jäsen,
Toveriseuran puheenjohtaja

EK:n kovat vaatimukset Orpon hallitukselle

Juuri kun Orpon hallitus on saanut esiteltyä hallitusohjelmansa, joka lupaa kylmää kyytiä työntekijäosapuolelle, on EK:n taholta nälkä kasvanut syödessä. Enää ei riitä työelämäuudistukset (luetaan, työelämäheikennykset) vaan seuraavaksi isketään julkiseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon EK:n johtavan asiantuntijan taholta, AL 19.2. mielipide.

Työelämäheikennyksissä työntekijälle on jatkossa tarjolla entistä epävarmempia työsuhteita entistä heikommilla työehdoilla. Vakituiseen työhön pääseminen vaikeutuu, potkut työstä saa nykyistä helpommin, työttömyysturva pienenee ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan piiriin on vaikeampi päästä. Aikuiskoulutustuella kouluttautuminen tai vuorotteluvapaan pitäminen ei ole enää mahdollista. Lakko-oikeutta rajoitetaan, joten työntekijöiden on vaikeampaa puolustaa omia oikeuksiaan. Nyt pitää saada yhteinen sote-kenttäkin yksityisen hallintaan.

Orpon hallitus näyttää toteuttavan nöyrästi työnantajapuolen toivelistaa – sen lauluja laulat, kenen leipää syöt, sanoo vanha kansa. Kaikki tähänastiset hallitukset ovat keskustelleet työlainsäädännön ja sosiaaliturvan muutoksista työntekijäpuolen kanssa. Orpon ja Purran hallitus ei tähän suostu, vaan tarjoaa näennäisiä neuvotteluita, joiden lopputulos on saneltu etukäteen. Siksi työntekijät hoitajista opettajiin ja lääkäreihin puolustavat oikeuksiaan lakkoilemalla. Kauhulla saadaan odottaa, miten sote-uudistuksen käy. Välttämättömän uudistuksen, jota on väännetty vuosikausia. Uudistuksen, joka ei miellytä niitä yksityispuolen toimijoita, joille sairaus tarkoittaa mahdollisuutta tienata paremmin. Nyt jo saadut Kela-korvausten nostot, ovat vasta alkua EK:n toivelistalla.

Hallitus on vastuussa työmarkkinakaaoksesta. Sanelemalla ei vieläkään voi suomalaisia hallita. SDP on jättänyt hallituksen aiheuttamasta työmarkkinakaaoksesta välikysymyksen, jotta jokainen kansanedustaja saa tilaisuuden päättää, antaako tukensa hallituksen vastakkainasettelua lisäävälle työmarkkinapolitiikalle ja tuleville hyvinvointiyhteiskunnan heikennyksille.

Ulla Kampman
SH, Pirhan aluevaltuutettu (sd)

Palveluavustajia tarvitaan Pali-palveluissa

Pirkanmaan hyvinvointialue Pirha on tehnyt päätöksen palveluavustajien poistamisesta Pali-palveluliikenteen busseista kevään aikana. Tämä on aiheellisesti herättänyt keskustelua ja huolta.

Palveluavustajat ovat toimineet tärkeänä apuna ihmisille, joilla on vaikeuksia liikkua, ja jotka eivät voi käyttää linja-autoa tai ratikkaa. Näitä ihmisiä on paljon, ja Pali sekä palveluavustaja tuovat tarpeellista apua ja mahdollistavat kotona asumisen pidempään.

Palin palveluita käytetään moneen: esimerkiksi kulkemiseen terveydenhuollon palveluihin, lääkäriin, laboratorioon, sekä kauppa-, apteekki tai pankkiasioihin. Palveluavustajat auttavat kyytiin tullessa ja sieltä poistuessa, auttavat esim. ostosten tai rollaattorien kanssa, ja tarvittaessa auttavat asiakkaan kotiin asti. Asiakkaan tunteva palveluavustaja on huolehtinut esimerkiksi, että muistisairas asiakas palaa kyytiin ostoksilta. Palveluavustajat antavat monipuolista apua ja moni kokee, että avustajat tuovat turvaa arkipäivään.

Palveluavustaja mahdollistaa myös, että kuljettaja voi paremmin keskittyä työhönsä, kun avustaja vastaa puhelimeen ja täydentää ajolistaa ajon aikana.

Palveluavustajat ovat kuuluneet Tampereen palveluihin, ja nyt ne ovat siirtyneet Pirhaan. Sen seurauksena Pirhassa päätettiin lopettaa tämä palvelu, koska se ei ole lakisääteinen, ja säästöjä etsitään. Tämä on iso menetys ja heikennys Tampereen Palia käyttäville asukkaille. Päätös heikentää yhdenvertaisuutta ja sen vaikutukset ovat vakavia. Uskomme, että vähemmän tärkeistä kohteista voidaan löytää korvaavia säästökohteita.

On arvioitu, että muutoksen myötä Palin käyttö tulee vähenemään. Tämä vie väärään suuntaan monessa suhteessa. Tavoitteena on pyrkiä kehittämään terveyttä edistäviä palveluja, jotka tukevat ihmisten selviämistä kotona mahdollisimman pitkään. Palveluavustajat ovat tukeneet juuri tätä tavoitetta, ja silti nyt tästä luovutaan. Tulevaisuudessa on muutenkin tarvetta parantaa liikkumisen mahdollisuuksia palvelujen piiriin, ja Pali palveluavustajineen on tärkeä osa täydentämässä joukkoliikenteen palveluja.

Pirhan valtuusto ja luottamushenkilöt eivät ole käsitelleet päätöstä palveluavustajien poistamisesta. Nyt olisikin otettava päätös luottamushenkilöiden pöydälle ja peruttava se. Pali- kokonaisuus avustajineen on asiakkaille hyvin tärkeä – ei luovuta sellaisesta, mikä toimii. Ennalta ehkäisevänä palveluna se tuo pitkällä tähtäimellä säästöä.

Sosialidemokraattinen aluevaltuustoryhmä on jättänyt aloitteen, jossa esitetään palvelujen saatavuuden, saavutettavuuden ja esteettömyyden edistämiseksi palvelubussiliikenteen tuomien mahdollisuuksien tutkimista ja kokeilemista laajemminkin hyvinvointialueella. Viedään siis hyvää mallia muuallekin, ei luovuta siitä.

 

Pia Viitanen, kansanedustaja, kaupunginvaltuutettu
Atanas Aleksovski, aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu
Ulla Kampman, aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu

Pulassa ollaan

Lehdissä on käyty keskustelua siitä, miten juuri perustetut hyvinvointialueet eivät houkuttele työnantajina ja henkilöstöstä on pulaa. Työ nähdään kuormittavana ja se aiheuttaa uupumista. Työntekijöitä kuluttaa myös huono johtaminen ja joustamattomuus. Olen pohtinut sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ongelmallista tilannetta yhteiskunnassa tapahtuneitten ja käynnissä olevien ilmiöitten kautta.

Hoitotyö on raskasta oman fyysisen ja henkisenkin persoonansa antamista hetkeksi hetkellisesti toisen ihmisen käyttöön. Yhteiskunnallinen muutos yksilöllistymisen suuntaan on edelleen ajankohtainen. Tämä kehityssuunta on ristiriidassa sellaisen työn kanssa, jossa onnistuneen ammatillisen vuorovaikutussuhteen edellytys on asiakkaan tarpeiden erityinen ja korostunut huomioon ottaminen. Tämä ihmisen empatiakyky on ihan keskeinen työssä onnistumiselle ja viihtymiselle. Tarvitaan siis enemmän alalle halukkaita ja myös taloudellisia kannusteita. Tarkemman koulutusvalinnan tulisi poimia hakijan kykyä vastata tähän työssä menestymisen vaatimukseen.

Ammatinvalinta ei voi kuitenkaan perustua rahaan. Mikäli terveydenhuollon ammatin harjoittamisen perusteena on vain oman taloudellisen toimeentulon turvaaminen, johtaa se ihmisen työuran jossakin vaiheessa todennäköisesti täydelliseen turhautumiseen. Ammatin sisällöllinen palkitsevuus ja hienous eivät ole työntekijälle jostakin syystä koulutuksessa tai työssä auenneet. Yhteiskunnallinen arvostus ja työssä annettava työnohjaus voisivat ehkä auttaa näkemään työn merkityksellisyyden ja avata hoitotyön yhteiskunnallisestikin suurta merkitystä.

Johtaminen nostetaan yleensä syynä hoitoyön ongelmiin.  Pelkkä rahan lisäbudjetointi ei tuo tyytyväisyyttä työyhteisöön, voi se hetkellisesti auttaa. Yksilöllisyyden korostumista yhteiskunnallisena ilmiönä emme voi peruuttaa. Yksilöitä on siis autettava löytämään parhaat puolensa. Johtajan haaste on koota yksilöiden voimavarat työyhteisön tavoitteiden mukaisiksi. Pitää tuntea ja tietää perusteellisesti jokaisen osaaminen, heikkoudet ja vahvuudet.

Paitsi yksilöllistä johtamista ja taloudellista turvaa, nykyihminen tarvitsee työelämäänsä urakehitysmahdollisuudet, joustavuutta ja itselle merkityksellisiä tavoitteita. Hoitotyössä se ei nykyään toteudu. Henkilöstöpulaan yritetään vastata mennen ajan välineillä, vain palkkakannusteilla, jos silläkään!

Esa Kanerva
puheenjohtaja
Tampereen Sosialidemokraattinen Toveriseura

Markkinatalouden mekanismit kurjistavat sote-järjestelmää

Viime päivinä on käyty vilkasta keskustelua valtakunnan medioissa terveydenhuollon laajenevista ja kalliista vuokratyöjärjestelyistä. Ilmiö on syntynyt vähitellen ja siihen liittyy useita taustatekijöitä.

Jo 1990-luvun lopulla vaikeasta taloudellisesta lamasta toipuvassa Suomessa huomattiin, että terveydenhoitojärjestelmän henkilöstökulut ovat oiva säästökohde. Keskeisiä säästömekanismeja olivat varahenkilöstöjen irtisanomiset ja sijaiskiellot. Nämä toimet vaikuttivat erityisesti hoitohenkilöstön työssä jaksamiseen. Lääkärien kaikkoaminen julkisen sektorin töistä käynnistyi 2000-luvun alussa, kun ensimmäiset kansainvälisten sijoitusyhtiöiden hallussa olleet vuokratyöyritykset rekrytoivat ensin lääketieteen opiskelijoita päivystystöihin ja 2010-luvulta lähtien lääkärikuntaa jo laajemmin. Tämän on osaltaan mahdollistanut lääkärikoulutuksen merkittävä kasvu viimeisten 20 vuoden aikana, jolloin julkisellekin puolelle on riittänyt vielä lääkäreitä, mutta myös usean hallituskauden yli menevä valtakunnan tason päättäjien kykenemättömyys puuttua ilmiöön. Myös Kuntaliitto aktiivisena julkisen sektorin henkilöstöpolitiikan linjaajana on pitänyt tästä aiheesta matalaa profiilia.

Yksityisten terveysyritysten laajentaessa toimintaansa edelleen 2020-luvulle tultaessa on poliittiseen keskusteluun ujutettu termi valinnanvapaus, mikä on tuonut lisää vauhtia tälle kehitykselle, tämä lienee ollut joidenkin poliittisten tahojen intressi. Ei ole sattumaa, että koko sote-uudistus oli pitkäkestoinen ja työläs prosessi ennen kuin sinänsä melko ilmeinen tavoite saavutettiin.

Nämä vuokratyöjärjestelyt puukottavat armotta selkään julkisen terveydenhuollon heikkoja kohtia, jäykkää ja vanhakantaista henkilöstöpolitiikkaa ja palkitsemisjärjestelmiä sekä hierarkista johtamistapaa. Taloudelliset hyödyt valuvat suoraan veronmaksajien taskuista sijoitusyhtiöiden ja ammatinharjoittajien verottomille osinkotileille. Mitä pitempään tilanteen sallitaan jatkua, sen räikeämmin korostuu eriarvoisuus sekä palkassa että työoloissa virassa olevien ja vuokrakonsulttien välillä. Kukaan vaativan ammatillisen koulutuksen hankkinut asiantuntija, olipa hän sairaanhoitaja, psykologi, lääkäri tai joku muu, ei halua tehdä töitä suolakaivoksessa. Halvalla ei hyvää saa eikä pakko ketään motivoi.

Hyvinvointialueiden on nyt nopeasti ryhdyttävä valtakunnan tason yhteistyöhön tämän järjestelmäämme uhkaavan kehityksen pysäyttämiseksi. Työhön tarvitaan sekä uudenlaisia johtamiseen ja henkilöstön työolojen hallintaan kohdistuvia toimia että merkittäviä vuokratyövoiman käytön rajoittamiseen tähtääviä yhteisiä linjauksia siten, että vähintään kriittiset perustoiminnot on mahdollista turvallisesti ylläpitää.

Ulla Kampman
aluevaltuutettu, kaupunginvaltuutettu

Duunarit ovat hyvin, hyvin vihaisia

Ymmärrän, kuinka pahalta tuntuu tällä hetkellä palkansaajasta. Petteri Orpon hallitus testaa ja koettelee elämänuskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Suomalainen kiipeää, vaikka puuhun käpyjä keräämään, jos hänelle pystytään perustelemaan teko isänmaan ja elämän kannalta oikeudenmukaiseksi ja tarpeelliseksi. Hallitus tekee kuitenkin toimenpiteitä ja säästöjä, joille ei edes valtionvarainministeriö pysty laskemaan työllisyys- tai säästövaikutusta.

Mitä tulee näihin niin sanottuihin ”työelämäuudistuksiin”, teen muutaman noston hallituksen esitysten räikeimmistä ylilyönneistä. Orpon hallitus haluaa lakko-oikeutta koskevat muutokset eteenpäin nopealla aikataululla, koska se haluaa tällä hetkellä työpaikoilla tapahtuvien mielenosoitusten kaltaiset ”rettelöt” kuriin. Itse asiassa hallitus haluaa huomattavasti laajemmin kajota työntekijöitten lakko-oikeuteen kuin tämän viikon ulosmarssien kieltämisen. Orpoa ja hänen hengenheimolaisiaan korpeaa erityisesti kuljetusalojen harrastamat tukilakot ja poliittiset lakot yleensä. Ne halutaan suitsia erityissäännöksillä ja arviointimenettelyllä. Käytännössä vaatimus tukilakon vaikutusten kohdistumisesta vain riidan osapuoliin, rajaa se, esimerkiksi osan ahtaajien tukitoimista, laittomiksi. Työntekijöitten sakottaminen osallistumisesta ”laittomiin” lakkoihin on kärpäseen tykillä ampumista. On ainakin perustuslain hengen vastainen.

Määräaikaisten työsopimusten tekemistä helpotetaan. Tämä tulee olemaan etenkin julkisella sektorilla iso ongelma. Tähänkin asti työntekijää on saatettu roikottaa jopa kymmenen vuotta määräaikaisissa työsuhteissa nykylainsäädännön ollessa voimassa. Työsuhteen pätkimiselle on tarvittu laillinen peruste, esimerkiksi vakituisen työntekijän kesäloma. Hallituksen esityksen mukaan alle vuoden määräaikaisissa työsuhteissa ei jatkossa tarvita mitään perustetta. Tämä johtaa naisvaltaisilla aloilla naisten oikeuksien polkemiseen. Äitiys- ja hoitovapaat kierretään työsuhteita sopivasti katkaisemalla ennen vapaita. Tasa-arvolaki ei enää anna turvaa syrjinnältä esimerkiksi raskauden vuoksi. Määräaikaisuudetkin saatetaan pätkiä moneen osaan. Paljon sairaita lapsia hoitavaa työntekijää ei tarvitse kovin kauaa katsella.

Suomen Yrittäjien hellimä tavoite irtisanomisten perusteiden helpottamisesta on käymässä toteen. Tuntuu vaatimattomalta uudistukselta lainsäädäntötekstissä muuttaa kahta sanaa, irtisanomisen perusteeksi vaaditaan ”painava syy” tai perusteeksi vaaditaan ”asiallinen syy”. Ne ovat juridisesti kuitenkin kaksi eri asiaa. Painavan syyn perusteet tiedetään tällä hetkellä koko lailla tarkkaan, koska siitä on muodostunut oikeuden päätöksien perusteella vakiintunut käytäntö. Asiallisen perusteen osalta olemme uudenlaisen tilanteen edessä. Me emme tiedä, mitä asiallinen irtisanomisperuste tarkoittaa käytännössä. Se voi olla esimerkiksi mikä tahansa työntekijän persoonaan liittyvät tekijä.  Vasta oikeuskäytäntö ja esimerkkitapaukset ratkaisevat, mikä irtisanomisperuste on asiallinen ja mikä ei. Ainakin aluksi työnantajan kanta ratkaisee, koska Suomessa työnantajalla on tulkintaetuoikeus, toisin kuin Ruotsissa se on työntekijöillä.

Ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset ovat osa hallituksen suunnittelemaa sosiaaliturvan leikkauspakettia. Tätä perusteellaan valtion heikolla taloudella ja muitten pohjoismaitten käytännöillä. Kun Suomeen ehdotettua työttömyysturvan mallia verrataan Ruotsin, Tanskan ja Norjan järjestelmiin, on sama kuin vertaisi omenaa päärynään. Esimerkiksi työttömyysturvan taso on aivan eriluokkaa näissä maissa kuin Suomessa, jossa sitä aiotaan edelleen heikentää. Työttömyysturvan leikkaukset vaatisivat ehdottomasti rinnalleen panostamista työntekijäin osaamisen päivittämiseen ja työnvälitykseen, mitä ei ole suunnitteilla.

Esa Kanerva

No voihan Pirha, juttu Werstaalta

Onko hyvinvointialueuudistus vuosisadan menestystarina vai säästöautomaatti? Tätä yritettiin selvittää nimekkäitten alustajien voimin 7.9. Työväenmuseon Werstaalla avoimessa yleisötilaisuudessa. Ajankohta ei olisi voinut sattua paremmin kohdilleen, edellisenä päivänä oli julkaistu tiedote Pirkanmaan hyvinvointialueen yhteistoimintaneuvotteluista. Otsakkeen viittaus säästöihin osui kohdilleen ihan käytännössä.

Alustajiksi ja panelisteiksi oli saatu entinen sote-ministeri ja nykyinen kansanedustaja Aki Linden, kaupungin pormestari Kalervo Kummola ja Pirhan konsernipalvelujohtaja Juhani Sand. Tilaisuuden järjestäjinä toimivat Tampereen Sosialidemokraattinen Kunnallisjärjestö, Toveriseura, Pispalan Työväenyhdistys, Tahmelan Työväenyhdistys ja Tampereen Kirjatyöntekijäin Sosialidemokraattinen kerho.

Aki Linden käsitteli hyvinvointialueuudistusta sen perusteiden näkökulmasta, ”Miksi uudistusta tarvitaan?” Hän jätti alustuksestaan pois pelastuspalvelut. Valtaosa rahasta kuluu nykyisin erikoissairaanhoitoon, n. 40 % ja perusterveydenhuoltoon 20 prosenttia. Perusterveydenhuollon palvelut sisältävät n. 30 eri palvelumuotoa alkaen koulu, äitiysneuvola, lastenneuvola, hammashoito jne. Ikäihmisten hoitoon panostetaan 20 % ja sosiaalipalveluihin n. 2 prosenttia. Kehitysnäkymät puoltavat perusterveydenhuollon rahoituksen vahvistamista.

Suomi jaettiin hyvinvointialueuudistuksessa 21 alueeseen, jotka perustuvat pitkälti maakuntiin. Uusimaa on jaettu käytännössä viiteen alueeseen, sillä Helsingin kaupunki hoitaa vastaavat palvelut itse.

Sitten itse kysymykseen, miksi uudistusta tarvitaan? Suomessa terveydenhuoltojärjestelmä oli järjestetty kuntakohtaisesti. Suomen järjestelmä oli ainutlaatuinen. Muualla pohjoismaissa palvelut on keskitetty, samoin Englannissa. NHS niminen organisaatio perustettiin heti II maailmansodan jälkeen ja on Britanniassa hyvin arvotettu kansakunnan parissa. Mikään hallitus ei ole järjestelmää purkanut.

Suomen kuntakohtaisen järjestelmän suuri ongelma oli terveydenhuollon rahoitus. Jos 1000 asukkaan pikkukunnassa tapahtui esimerkiksi mopo-onnettomuus ja uhri joutui hengityskoneeseen, lasku erikoissairaanhoidosta kunnalle sekoitti koko kunnan budjetin. Ei ole oikein, että kunta toimi ihmisten sosiaali- ja terveydenhuollon ”vakuutusyhtiönä” ja maksoivat asukkaittensa todelliset hoitokustannukset. Finanssivalvonta ei hyväksyisi sellaisilla vakuuksilla pientä kuntaa vakuutusyhtiötoiminnan harjoittajaksi. Pitäisi olla vähintään 200.000 asukkaan väestöpohja, jotta pystytään järjestämään eri erikoisalojen päivystys. Suomessa on vain kuusi kaupunkia, jotka täyttävät tämän ehdon. Harvemmin asutuilla alueilla tämä väestöpohja vaatimus ei täyty. Tarvitaan siis uudenlaisia ratkaisuja. Kuntaliitokset eivät Lindenin mielestä ratkaise perusongelmaa. Talous ei parane kahden tai kolmen köyhän liitossa.

Myös toiminnan organisoinnissa on muutostarvetta. Hän kertoi Tanskan, Norjan ja Englannin perhelääkäri/omalääkärisysteemistä. Sieltä on todistettua tietoa, että mitä pitempään hoitosuhde on jatkunut, vähentää se oleellisesti hoidon tarvetta ja mikä parasta, elinajanodote nousee. Linden kertoi hyviä esimerkkejä Porista, missä aikoinaan toimi oma lääkärijärjestelmä. Sen ansiosta lääkäripula helpotti ja lääkärien virat saatiin täytettyä.

Pormestari Kummolaa oli pyydetty kertomaan peruskunnan näkökulmaa hyvinvointialueuudistuksesta. Aluksi hän kertoi historiaa. Uudistusta on hierottu jo yli 15 vuotta. Tulosta eivät saaneet aikaan Kataisen kuin Stubbinkaan hallitukset. Kuntia ei saatu paimennettua yhteen peruskuntamallilla. Kummolan mukaan Pirkanmaalla olisi pitänyt aloittaa neuvottelut alueen laidalla olevien pikkukuntien kanssa ja sitten jatkaa suurempien kuntin kanssa. Ei toteutunut se, että Pirkanmaa olisi ollut yksi kunta. Sitten oli Juha Sipilän hallituksen vuoro. Se ajoi markkinavetoista mallia ja yksityisen sektorin laajaa osallistumista sosiaali- ja terveydenhuoltoon julkisen sektorin kustannuksella. Taustalla häärivät yksityisen sektorin lobbarit jopa ministereinä. Tämä hanke kaatui hallituskauden loppusuoralla perustuslakivaliokuntaan.

Marinin hallitus onnistui viimein hallintouudistuksessa. Kummola kritisoi sitä, että valtion olisi pitänyt tehdä kaikille alueille yhteinen hallintosääntö. Nyt käytännöt ovat monenkirjavia. Pirkanmaalla on käytössä ns. valiokuntamalli, joka loi uusia rakenteita vailla todellista päätäntävaltaa ja lisäsi kustannuksia. Hänen mielestään tavoitteena pitää olla omalääkärimalli. Kunnat tekevät ennaltaehkäisevää työtä saamatta siitä korvausta. Kustannukset ovat miljoonaluokkaa. Ennaltaehkäisevillä terveydenhuoltopalveluilla tarkoitetaan tässä esimerkiksi liikunta- ja kulttuuripalveluita. Kummola kertoo ehdottavansa talousarvioehdotuksessaan ikäihmisten uimahallikäyntien maksuttomuutta. Hän tiivisti, että kyllä tästä hyvää tulee, kunhan maltetaan odottaa.

Konsernipalvelujohtaja Juhani Sand toi esiin Pirkanmaan tilannetta. Tavoitteena alueella on yhdenvertaiset palvelut Pirkanmaalla ja parantaa niiden saatavuutta. Kysymyksessä on aivan uudenlainen hallintosysteemi. Yhteistyötä tehdään Kanta-Hämeen ja Pohjois-Pohjanmaan kanssa. Alueella asuu 533.000 asukasta yli 19.000 työntekijää. Budjetti on 2,6 miljardia ja sen muodostavat 33 kuntaa. Toimipisteitä on 761. Pirhan strategian ”vilpitön” halu on mahdollistaa monipuoliset palvelut pirkanmaalaisille. Alueen talous edellyttää toimeenpano-ohjelmassa onnistumista. Lain mukaan hyvinvointialueen budjetin alijäämä on täytettävä kolmessa vuodessa. Palveluverkkouudistus täytyy viedä läpi. Vuoteen -26 mennessä on täytettävä 80-90 miljoonan vaje. Lisäksi tarvitaan kertaluonteinen säästö ja n. 40 miljoonaa euroa katettua. Rahaa tarvitaan investointeihin ja budjetin tasaamiseksi. Muuten ei saada valtiolta lainanottovaltuuksia investointeihin. Siksi tarvitaan muutosneuvottelut. Sand näkee, että Pirkanmaalla on ”saneerausvelkaa”. Useilla alueilla on muutokset palvelutuotantoon jo tehty, esimerkiksi Lahden seudulla ja Kainuussa. Pirkanmaalla on saatavissa merkittäviä kustannushyötyjä.

Vuonna 2035 odotetaan Pirkanmaan hyvinvointialueella käytettävän 1,7 miljoonaa käyntiä. Niistä fyysisiä käyntejä on 35 %, digitaalisia 20 ja 5 prosenttia ns. liikkuvia palveluita. Vuodeosastotoiminta vähenee, se on jo vähentynyt. Ikäihmisten palveluihin satsataan lisää, koska ikäihmisten määrä lisääntyy.

Kiitos alustajille! Toivon päättäjille ja virkamiehille onnea ja menestystä, helppoa ei tule olemaan. Orpon hallituksen ohjelma ei ainakaan helpota rahavajetta!

Kirjoittanut: Esa Kanerva

Perinteet tekevät joulun

Tätä kirjoitettaessa lunta sataa ja pakkanen paukkuu nurkissa. Puut ovat saaneet kauniin lumikerroksen oksilleen. Ensimmäistä kertaa alkaa tuntua myös siltä, ettei joulu ole pelkkä kalenterimerkintä tietokoneen ruudulla, vaan ihan oikeasti kohta ovella. Mielen valtaa hyvänolon tunne ja rauha.

Joulun kristillinen sanoma on maallistumisen myötä jäänyt monessa perheessä taka-alalle. Joulu koetaan ennen kaikkea perhejuhlana, ja myös vuoden tärkeimpänä perhejuhlana. Joulun veroista juhlapäivää ei ole toista kulttuurissamme. Joulu kokoaa perheet ja ystävät yhteen viettämään yhteistä aikaa hyvän ruuan, tuoksujen ja tunnelmien parissa. Harva haluaa viettää joulua yksin.

Vuosien varrella on ollut hauska huomata ystävien ja sukulaisten piirissä, kuinka joulun traditiota rakennetaan perheissä monella eri tavalla. Yhtä ja samaa kaavaa ei ole. Perheet luovat omat perinteensä juhlistaa joulua. Ne siirtyvät usein sukupolvelta toiselle. Juurikin perinteet tekevät joulusta joulun. Kerron tässä muutamasta meidän perheen jouluperinteestä.

Kun muutimme aikanaan yhteen tulevan vaimoni kanssa, joulukuusen hankinta muuttui täysin. Kerrostaloalueen kasvattina olin tottunut hakemaan joulukuusen läheisen marketin pihasta. Vaimon perheessä oli puolestaan tapana hakea joulukuusi sukulaisten metsistä Vesilahdelta. Lumisessa metsässä rämpiminen ja sopivan kuusen valitseminen oli kaupunkilaispojalle hauska kokemus. Perinne kuusenhausta Vesilahdelta liitettiinkin osaksi joulun viettoamme. Myös lapsemme ovat ottaneet asian omakseen, ja vastustavat Plantagen-kuusia henkeen ja vereen.

Kyseessä on toki muutakin kuin kuusenhaku. Samalla reissulla muistelemme vaimon suvun vaiheita ja kotikontuja. Metsässä paistamme makkarat nuotiolla ja juomme pullakahvit. Kuusenhaku vahvistaakin lasten suhdetta luontoon ja sukujuuriinsa, mikä on hieno asia.

Lapsena jouluruoka oli pakollinen etappi matkalla kohti lahjojen avaamista. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän jouluruuan merkitys joulun vietossa kasvaa. Rakastan yli kaiken jouluruuan ja -leivonnaisten tuoksuja ja makuja. Ilman niitä joulu ei olisi joulu. Suunnittelemme joulupöytää huolella. Vuosien varrella menu on kasvanut ja monipuolistunut. Mutta edelleen joulupöydän ehdoton kunkku on kinkku. Odotan sitä vesikielellä viikkokausia. Perinteisesti laitan kinkun uuniin keskellä aaton vastaista yötä. Kypsyvän kinkun tuoksuun on mukava herätä. Pala joululimppua kinkun siivun kera on oiva tapa aloittaa jouluaatto. Joulupyhien jälkeenkin syön kinkkua aamupalaksi, päivälliseksi ja iltapalaksi. Usein mietin, miksi jouluruokia ja -herkkuja syödään vain yhtenä aikana vuodessa. Mutta jos näin ei olisi, juhla ei tuntuisi juhlalta.

Monet meistä muistavat täältä ikuisuuteen siirtyneitä omaisiaan jouluna. Vierailut Vatialan ja Vesilahden hautausmailla kuuluvat meidänkin perheen perinteisiin. Omaisia voi toki muistaa muinakin vuoden aikoina. Mutta jouluna tulee mieleen monia lämpimiä muistoja isovanhemmista, jotka on mukava siirtää sukupolvelta toiselle. Lisäksi hautausmaiden upeat kynttilämeret luovat karusta ympäristöstä henkeä salpaavan näyn. Toisinaan vierailemme Kalevankankaan hautausmaalla jouluaattona pelkästään tuhansien kynttilöiden vuoksi.

Oikein Rauhallista Joulun aikaa kaikille! Pitäkää kiinni omista jouluperinteistänne ja siirtäkää niitä nuoremmille sukupolville. Ne vahvistavat perhesiteitä ja tekevät joulusta joulun.

Pekka Salmi

Kirjoittaja on Tampereen kaupungin apulaispormestari ja
SD. valtuustoryhmän puheenjohtaja

Kuljetusongelmat aiheuttaneet kohtuuttomia tilanteita vammaisille

Tuomi-Logistiikan hoitamissa vammaiskuljetuksissa on aika ajoin ollut ongelmia, mutta tänä syksynä ongelmat ovat kärjistyneet ja lisääntyneet huomattavasti. Kuljetusten ongelmat ovat aiheuttaneet vammaisille ihmisille kohtuuttomia ja epäinhimillisiä tilanteita. Olen saanut syksyn aikana kymmenittäin palautteita kuljetuksista.

Pyysin Tuomi-Logistiikan edustajia sosiaali- ja terveyslautakunnan kokoukseen 8.12. kertomaan, miten he aikovat ratkaista kuljetusongelmat. Pyysin myös vammaisneuvostosta palautetta kyytien ongelmista. Sain vammaisneuvostolta 27 eri viestiä, lisäksi minua ovat syksyn aikana lähestyneet Ylöjärven vammaisneuvosto ja lukuisat yksittäiset vammaiset sekä yksi veteraani.

Keskeinen viesti kaikissa palautteissa on, että kyydit tulevat usein myöhässä, jolloin asiakas myöhästyy omasta suunnitellusta tapaamisestaan ja Kuohken puhelinpalvelun jonotusajat ovat kohtuuttoman pitkät 15 minuutista jopa tuntiin. Lisäksi palautetta tulee siitä, että Kuohken puhelinpalvelusta ei vastata, taksin saaminen kestää pitkään, taksi on lähetetty väärään päähän kyytiä, kyytiä ei löydy tilausjärjestelmästä ja että kuljettajien asenne ei aina ole asiallista ja että vaihtuvat kuljettajat aiheuttavat turvattomuutta.

Työssäkäyville ja opiskeleville vammaisille tilanteet näyttäytyvät erityisen hankalina. Monella kuljetuksiin liittyvät ongelmatilanteet ovat lähes päivittäisiä tai toistuvat jopa aamuin illoin. Kun kuljetuspalvelut, joiden pitäisi mahdollistaa vaikeavammaisillekin työssäkäynti, eivät toimi, se vaikeuttaa työssäkäyntiä ja aiheuttaa merkittävää stressiä. Moni erityisnuori taas myöhästyy koulusta päivittäin tai joutuu odottamaan kyytiä koulupäivän jälkeen aivan liian pitkään.

Tässä muutamia saamiani asiakaspalautteita viime päiviltä:

”Olin tilannut edellisiltana työmatkan kotoa toimistolle ja lähtöajaksi oli luvattu klo 7.55, sillä minulla piti alkaa palaveri klo 8.30. Kun autoa ei ollut tullut vielä klo 8.07, rupesin soittamaan Kuohkeen, jonne jonotin yli 20 minuuttia ja puhelu siirtyi Aluetaksin sotelinjaan. Auto tuli klo 8.50 ja olin myöhässä töistä yli puoli tuntia.” asiantuntijatyötä tekevä vammainen

”Me tehdään lähestulkoon päivittäin reklaamatioita Kuohkeen. Tämä on niin surullista ja tätä nykyä paljon meidän työajasta menee reklamaatioon ja odotukseen. Toivottavasti asiaan pian tulee muutos! Wärjäämön työntekijä  

”Kotinsa ulkopuolella asioidessaan äitini on täysin kuljetuspalveluista riippuvainen. Olen huolissani äitini terveydestä, jos hän joutuu pitkiä aikoja pakkasessa kyytiä odottelemaan. On myös valitettavaa, että äitini joutuisi jättämään satunnaiset kodin ulkopuolelle sovitut tapaamiset kokonaan väliin ja sulkeutumaan kotiinsa vain sen takia, että ei voi luottaa kuljetusten toimivuuteen.” iäkkään liikuntarajoitteisen äidin poika

Sosiaali- ja terveyslautakunta käsitteli eilen kokouksessaan kuljetusongelmia ja niistä tulleita palautteita. Lautakunta päätyi pyytämään selvityksen joulukuun loppuun mennessä Tuomi-Logistiikalta, joka sisältää toimenpide-esitykset siitä, miten nämä ihmisten arkea ja elämää heikentävät sekä hyvinvointia ja terveyttä vaarantavat ongelmat aiotaan ratkaista. Soitin tänään vielä Tuomi-Logistiikan toimitusjohtaja Vesa Haapamäelle ja keskustelin asiasta hänen kanssaan. Meillä oli hyvä ja asiallinen keskustelu ja lautakunta toiveet tulivat kuulluksi.

Lautakunta edellyttää, että vammaispalvelulain edellyttämät kuljetukset ja niiden tilaus-toimitusketju toimii ja kuljetusten luotettavuus parantuu. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun palveluiden järjestäjä vaihtuu Tampereen kaupungista Pirkanmaan hyvinvointialueelle. Tulen itse seuraamaan tilannetta myös hyvinvointialueen päättäjänä. Sosiaali- ja terveyslautakunta seuraa palveluiden järjestämisen siirtoa keväällä kahdessa kokouksessaan. 17.1. kokouksessamme käsittelemme Tuomi-Logistiikan selvitystä.

Monelta vammaiselta on mennyt luottamus Tuomi-Logistiikkaan. Moni ei enää jaksa myöskään reklamoida palvelun laadusta. Luottamuksen palauttaminen vaatiikin selkeitä parannuksia toimintaan ja muutoksia nykyiseen. Esimerkiksi velvoitekuljettajien määrää on lisättävä, asiakaspalautteisiin on vastattava nopeasti ja puhelinpalveluun tarvitaan lisää henkilökuntaa.

On äärimmäisen huolestuttavaa, että Tuomi-Logistiikka ei tällä hetkellä suoriudu sille asetetuista tehtävistä ja ongelmat ovat pitkäkestoisia. Palveluiden järjestäjän vastuulla on, että vammaisten ihmisten lakisääteiset kuljetuspalvelut toimivat moitteetta. Kuljettaja- ja autopula tai järjestelmävaihdos eivät voi olla jatkuvasti syitä sille, miksi kuljetukset eivät toimi. Tarvitaan ratkaisuja ei enää selittelyjä!

”Kootusti voisi ilmaista, että nyt ei toimi oikein mikään.” vammainen

Johanna Loukaskorpi

sosiaali- ja terveyspalveluiden apulaispormestari

Pirkanmaan hyvinvointialueen valtuutettu, aluehallituksen jäsen

Luottamus

Meillä oli viime viikolla Sara Hildenin museon johtokunnan kokous. Yhtenä jokaisessa kokouksessamme käsiteltävistä asioista on museorakennuksen nykytilanne. Rakennus on ikääntynyt ja tarvitsee peruskorjauksen ennen kuin varoituksina remontin tarpeellisuudesta säännöllisen epäsäännöllisesti ilmenevät kulumisen oireet muuttuvat suuriksi vahingoiksi. Onneksi museon uudisrakennushanke etenee.

Nykyisin käsitellään myös muunlaista nykytilannetta, ei ainoastaan meillä vaan monissa muissakin paikoissa. Mietitään asiakkaiden turvallisuutta mahdollisten sähkökatkojen aikana, katkojen vaikutusta toimintaan, vaikkapa esimerkiksi pääsylippumaksujen palauttamista asiakkaille. Mietitään kyberturvallisuutta, aktivistien toimintaa, kosteuden kondensoitumista ilmastointilaitteisiin mahdollisten sähkökatkojen aikana ja tämän kosteuden aiheuttamia riskejä, kun laitteet taas käynnistetään, varautumista lämpötilan laskuun toimitiloissa ja varastoissa.

Riskit ovat moninkertaistuneet. Normaalit turvallisuussuunnitelmat täydentyvät uusiin uhkiin varautumisella.

Tampereen kaupungilla on hyvät ja yhteneväiset ohjeet, jotka käydään läpi kaikkien kaupungin yksiköiden kanssa, yksiköiden erityisominaisuudet huomioiden.  Voimme luottaa siihen, että omistaja pitää yksiköistään mahdollisimman hyvän huolen.

Voimmeko yksilöinä luottaa siihen, että meistä kannetaan huolta? Olemmeko itsemme ja yhteiskunnan rakentamassa turvaverkossa?

Tiedämme, että kotona ja työelämässä menee suhteellisen hyvin, kun omaa edes kohteliaat tai peräti kunnioitusta ja luottamusta osoittavat välit läheisiinsä ja työtovereihinsa. Näinä päivinä työelämässä puhutaan paljon turvallisesta tilasta, käytöstavoista ja siitä miten asioita ilmaistaan vaikeissakin tilanteissa. Todellisuudessa näemme, että näitä asioita ei ole turhaa pohtia: Ohjukset osuivat naapurivaltioon, ihmisoikeusasioita käsitellään nykyhetkessä sodassa, vähemmistökansojen kohtelussa ja urheilussa. Arkielämässä moni vastaava ongelma on piilossa kotien seinien sisäpuolella. On hyvä, että maailma kiinnittää näihin asioihin nyt erityistä huomiota.

Vaalien läheisyys alkaa näkyä politiikan arjessa. Jotkut sahaavat omaan jalkaansa yrittäen epätoivoissaan parantaa tippuneita kannatuslukujaan tai ylpistyvät johtoasemassaan julkisesti laukomaan hätiköityjä johtopäätöksiä, kun maailman todelliset johtajat pitävät kielensä kurissa.

Jokainen voi miettiä, miten tuo nämä asiat omaan elämäänsä – kuinka juuri minä voisin kohdella läheisiäni yhä paremmin, yhdenvertaisesti, luottaen ja kunnioittaen? Miten voin tukea rikkinäistä lähelläni ja antaa hänelle aito kokemus kohdatuksi tulemisesta?

Vaikeassa tilanteessa luottamus punnitaan.

 

Kirsi-Kaisa Sinisalo

TeM, Sara Hildenin taidemuseon johtokunnan puheenjohtaja,

Tampereen sivistys- ja kulttuurilautakunnan varajäsen

ja juuri valittu Tampereen Tuomikirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen.